Eläinten joulurauhan julistus

Jenni puki munt mu sinisee pukkiviittaa, ko me lähretti Mikaeli kirkol. Siäl pirettäisis eläinte joulurauha julistus. Mää oli tiätty innoissani. Suastusi kiltiste kävelemä se sinine loimi pääl koko kaupunki halki.Oli noloo. Aikaa meni jottai kolme varttii. Pipo Jenni laitto vast, ku olti melkke peril. Pipo ei pysyny mu ovaalimallises nupis. Ei se tunnelmaa latistanu. Kirkomäel tassutteli joka sorti koiraa ; oli tanskadokei, pernei, tsitsuu ja tsatsuu. Siäl mennä mullisti isoo ja piäntä, pörröi ja vähemmä pörröi, sekä mää ja Tete tiätty kans. Veeraaki mää moikkasi.Oli siäl lemmikkipoosai ja haisunäätäki. Niiku Jeesus o sanonu : " Sallika laste ja eläinte tulla luakseni, sillä heiräkaltaise o Valtakunta." Me totelti. MUTTA ja iso MUTTA onki ! Se oliki joku ihmiste juttu. Niimpal kauhhia iso määrä kamui, eikä saatu tutustu. Ei saatu reuhata yhres. Jokaisel oli panda tai valjaat kaulas. Se oli mummiälest eläirääkkäyst. Mää e voi ymmärtä tommost.Ihmiset joiva klökii ja mässyttiva piparei. Ei sovi. Joku pappiki siäl puhusis, mut kamutte joukos nousi vastarinta pikkuhiljaa, ettei se papi jutuist saanu selkoo. Se oli iha oikke ! Sit mää aloti mu saarna. Mää haukkusi ja möykkäsi ja temposi. Vaik mää oli remmis, ni mää meinasi hypätä semmose paksu kivimuuri yli suara Koulukarul liikentee sekka. En onnistunu. Jenni oli valppaana ku partiolaine. Mää kertosi kamuil, et kannattais ryhty Tassunautiks. Olisis luvalline tapa pualusta oikeuksias. Sen tähre muaka ei poimittu maijja kyytii ja palomiähe ottiva meist, munst ja Tetest kuvei. Jenni ja Suvi änkivä mukka. E ymmärrä ihmisii. E !

Kasvis

Mää oli tämä viiko maanantain hammaskive poistos. Operaatioo enne piti antaa unipiikki. Sitä ei voinu anta enneku tiäretti mu paino. Siin sitä sit oliki sirkust kerrakse. Varti Jenni ja hoitaja yrittivä saara munt seisoma semmosel levyl. En menny. En menny hyväl, enkä pahal. Sit oli pakko mennä, ku Jennil menivätte kuunat piukka. Se nappas mu kaulapandast kii ja nosti munt yhrel kärel siihe punnituskoneesee. 36,3 kiloo näytti mittari. Sit tuli piikki kankkusse. Mää taisteli viimisee asti, ettevaa olisis nukahtanu. Mää leikkisi mu pehmol ja yriti nousta ylös ja sit mää e muistakka mittä. Mää heräsi kanahäkis.Sammallaises mikä o Sittari pihal, vähä puhtaampi vaa. Yhtäkkiä mää nuustasi Jenni ja kuuli sen ääne. Mää alkasi vinkuma ku vauva. Onneks se tuli heti mun tykö ja sen kamala häki ovi avatti. Jestas ku mu kinttuni tutisiva. Mää heilusi ja häälysi pualelt toisel. Päästäki huippas.Joku sanosis, et mullo rapula. Mikä ?! Meil oli tarkotus kävellä 300 metrii pussipysäkil. Siin matka varrel oli taksitolppa. Jenni kysysis kuskilt, et ottak se koira kyytii. Kyl se lupas. Mut Jenni ei kysyny ottaak koira kyyri. En ottanu. Kerra mää pomppasi takapoksii. Samatiä mää sinkahdi siält ulos.Takas e menny vaik Jenni ja kuski molemmat yrittivä. Ja mää hoiperteli pussipysäkil ku pahempiki rapajuappo. Mää e ehtiny touhuta mittä, ku piti täysil keskitty pystys pysymisee. En kaatunu.Mää makasi pussi lattial ku lahna. E korvaani lotkauttanu. Yleensä mää tee tuttavuut kaikkie kans.Mut nymmää oli ku kasvis. Mää oli nöyrä ja kiltti ja tylsä. Matka pysäkilt kottikki mää hiljaa laahusti ilma mittä kommervenkkei. Jenniki jo alkasis hermostuma. Se pelkäs, et munst jää loppuiäks kasvis. Turha pelko. Mää ole ottanu nukutu päivä tuplate takas.

Bussikuskin huono päivä

Tänäpän o tapahtunu kaikellaist. Aamulenksu oli toosi pitkä. Me käveltii koko kaupunki ( melke ) lävitte eläinlääkäriklinikal hampaitte tarkistuksee. Jenni miälest mu kita haisee märäntyneelt kalalt. Mää e sano paika nimee ettei feispuukki-keisari vaa syytä mua mainostamisest. Sitä enne me käyti pankis iha Turu keskustas. Ku tuli meijjä vuaro, mää tiätty nousi tiskii vaste asioimaa. Se pankkineiti rupesis vaa naurama valla kauhiaste. Ja Jenni höpöttämä, et alas siit ny. Ku pankkijutut oli hoirettu, me suunnatti sinne klinikal. Siäl semmone täti kopeloi mu kitaa. Mää oli hianoste koko aja. Se hoitajaki kehusis mua. Mul varatti hammaskive poistoaika. Sit kuulemma paha hajuki lähtee. Harmi vaa, et meijjä pikkujoulut ova enne tätä operatsuunii. Toivottavaste flikat eivä hyljeksi mua, vaik mullonki hiukka omalaatune tuaksu. Elukkaklinikka jäi taakse. Taas me taivalletti Turu halki. Piti mennä Sitimarketti hakema leipomustarvikkei. Mää joutusi tiätty siihe mu ilmastoituu yksiöö, mitä mää inhoo. Täl kertaa Jenni sai jekutettu munt sisäl helposte, ku se oli hankkinu uusii namikkelei. Mää sit vartosi ja vartosi.Vihro ja viime Jenni tuli. Oli alkanu satama raivosasti. Lährettäis kuulemma pussil. Siin sitimarketi piha-alueel o semmone kahre palvelulinja pussipysäkki. Toine niist linjoist kulkee meijjä talo ohitte. Jenni kattos siin pysäkil aikataului, et sopisisko joku pussi meijjä kotimatkaa. Yhtäkkiä kuulusis mone ihmise suust kauhia huuto " VARO !!!!" . Pussi oli koukannu jalkakäytäväl ja YRITTI ajaa MU YLI ! Mää seisosi Jenni takaa JALKAKÄYTÄVÄL pussipysäkil. No se huuro jälke Jenni kääntys salamana ( aikas nopiat refleksit ) ja tempasi munt ittiäs kohti. Jenni oli iha sokis ja paniikis. Se ei menny eres karjuma sil kuskil. Ihmisekki siin pysäkil päivittelivä, et " Se yritti tosissas ajaa to koira pääl ". Juu, muttei onnistunu. Jenni o luvannu tehrä reklamaatio Turu kaupunki liikennelaitoksel. Onneks Jenni älysis katto pussi numero ja kelloaika ommuistis, 13.38. Sitä tulikivekatkust kirjet mää ny orottele hännityksel.

Diabeetikon koira

Tää ploki ovvähä vakavammast asiast ku yleensä. Täsä yks ehtoo, ku oli jo nukkumaamenoaika, mää nuustasi Jennis ihmeellise haju. Mää e oikke ossa sanno mitä se oli, mut kirsuu se otti ja lujaa. Jenni oli hust menos sänkyy. Mää rupesi pökkimää sitä kuanol ja huiskimaa tassal. Jenni tuli vaa kiukkuseks. Mut mää jatkasi ja jatkasi. Jenni nousi ylös sänkyst. Se mutisi jottai ja rupesis mittaamaa veresokerei. Sitku tulos tuli Jenni sanosis ruma sana, jota mää e viitti tähä kirjotta.Se lähti keittiöö, pyäri siäl vähä aika ja tuli takas. Mää seurasi sitä koko aika. Se haju leijaili erellee Jenni ympäril. Mummiälest se oli kalma haju. Sit se pässi meni taas sänkyy. Mää oli iha paniikis. Mää hyppäsi sänkyy ja melkkest pomppisi Jenni pääl.Onneks se tajusis ja lähti uurestas keittiöö. Mää seurasi ku varjo. Mulloli missio. Mu piti pelasta Jenni henki. Taas Jenni seisosis ku uuvatti keittiös. Mää meni esteeks ovel, ettei se pääsisis keittiöst poies enneku haju olisis poistunu. Jenni istusis pöyrä viäree ja tuijotti herelmii jokka oliva siin pöyräl kulhos. Yhtäkkiä Jenni otti panaani ja rupesis kuarimaa sitä hitaasti, hyvi hitaasti. Se oli ku jossai hirastetus filmis. Pikkuhiljaa panaani oli Jenni massus. Sit oli taas sokerimittaus. Ny Jennii tuli vauhtii. Se otti ruisleivä ja jääkaapist maitoo. Mää e kerjänny yhtää. Mää tiäsi, et ny o tosi kysees. Hetke pääst mää tajusi, et kualema oli poistunu. Se ilkeä haju oli hävinny. Mää päästi Jenni poies keittiöst omaa sänkysses. Mää meni lattial Jenni viäree iha varmuure vuaks. Aamul , ku herätti Jenni halasis mua kyynel silmäs ja sanosis : " Mu oma rakas hypokoira. " Nii-i, eikä mul ol eres koulutust.

Koekaniini

Olenk mää joku koe-eläin ? Jenni teki mul tänäpän testi. Aluks mää loukkaantusi verisesti. Meillo koko päivä tuaksunu semmoset nuuskaukset, et taju o meinannu lähtee. Mää ole vahrannu uuni eres, ettei mikkä vaa pala. Toisinaa mää ole pyäriny taas Jenni kintuis. Se meinaa muutenki sotkeentu niihi, saatika ny, ku mää ole lisämausteena. Maksalaatikkokulhoo en saanu nualla eli esipestä. Mää en tajuu sitä. Mää ole maakuulu supertiskari Zorro2013 exclusiiv pro GT economi sailent . Jenni sanosis, ettei tiärä mite mu massu reakoi raakaa naubamaksaa. No sithä se olisis nähty.Turha enää valitta. Se juna meni jo. Sit tuli porkkikse, eli porkkanalaatiko vuaro. Nymmää sai näyttää taitoni. Ei olisis tarvinnu mu pesu jälkke pestä. Pesi se kuitenki. Lantut porisi hellal. Niist tuli nii paha haju, et mää vähä häpesi. Joku vanha mamma tai nuari mamma tai kuka vaa tämä talo vahtikoirist olisis voinu luulla, et mullo maailma suurin rakettikakka. Mää oroti koko aja, et ovikello soisis, muttei. Onneks. Sit lähretti kauppa, ku Jenni oli unhottanu siirapi ja vuakiaki oli liia vähä. Maksalatikot oli otettu jäähtymä ja porkkikset paistu uunis. Sitku lähretti kaupast kottippäi Jenni sanosis mul, et hän tekee mul kokee. Mää oli kauhust kankia. Mitä se ny taas tarkotti ?! Mää vähä hirasteli kotimatkal, mut lopultas olti koton. Mää tassutteli iha matalana Jenni sänkyy ja oli hiljaa. Mut hetke pääst mu oli pakko mennä keittiöö. Jenni kutsus mua ja tuli heiluttamaa mu kirsu ette maksalaatikkoo. Lautasel oli Jenni tekemää ja kaupatäti tekemää. Niit oli kumpaaki vaa ruakalusikalline. Varovaste mää lipasi ens Jenni maksist ja sit kaupa. Mää toisti sama viäl kerra. Seuraavaks mää ahmasi Jenni maksikse ja viimetteks kaupatäti. Jenni oli ikionnelline siit, et oli voittanu Saarioise rouvat. Tyytyväisyyt aiheutti myäs se, et mää olinnii fiksuste ens maistellu. Mikä ihme se ny o. Mää ole kurmeekoira. Joku pahakiäline voi tiätty sanno, et mää säästi parhaa viimitteks. Vääri ! Muistaka, et mää ole koira ja tee sen mitä vaisto ja makunystyrä ja kirsu sanova. Iha miälelläni mää voi täsä joulu alla olla välil kaniini, pupu tai vaiks possu.

Joulusta ja ihmisistä

Se tulee taas, joulu. Mää tiärä sen, koska Jenni alkaa sekoilemaa entist enemmä. Ei se muutenka mikkä viksuin laumajohtaja ol, mut nyt menee taas pualentoist kuukaure aja täysi överiks. Eilenki se leiposis ku heikkopäine. Mää vahtisi ahkerasti koko aja, ettei mikkää vaa men piälee.Mun oli pakko olla kintuis koko aja ettei Jenni vaa herpaantusis. Ja mää oroti ja oroti herkui. Muutama taikinakulho mää sai nualla, mut se siit sit. " Emmää voi Tsorro anta sul enemppä, ku sul tulee rakettikakka." Kakkat ittelles vaa ! Uunis oli vuaroperää pullaa, oli piirakkaa ja kakkui. Mitä mää sai ? YHRE piäne pulla . Seki oli RUMA ! Mää ole hyvä ennustaja. Mää tiärä mitä tulee seuraavaks. Munt puetaa johonki piippalakkii ja lyärää lamet kaulaa ja sit otetaa kuvei. Niit oteta kyllästymise asti. Onkse koira inhimillistämist vai hyväkskäyttöö ? Men sit ja tiärä. Mullo aaninki, et Jenni yrittä tämä joulu korteis jottai ihmeellist. Ettei kävis vaa nii, et rakettikakka ahnee palkka. Kyl mää tämä kaike viäl kestä, mut auta armias ku alkaa se siivoamine. Munst tuntuu, ettemmää ol muuta ku tiäl.Mää pistä päpälät ristii, et olisis pakkast ja lunta jouluu asti ja yliki. Muute mää jouru pesul. Taira joutuu muutenki. Anna mun kaik kestää.

Mörköjä !

Mun ja Jenni sunnuntaipaseru sai merkillise kääntee, ainaski Jenni miälest. Mitäs ihmisenä onnii epäherkkä kaikil muutoksil. Meil koiruuksil o kellonenä, superkirsu ja kymmene muuta aistii mist töpselinenäset ihmiset voiva vaa haaveilla. Mää ny käytä täsä stooris karunnimii, vaiks suurimmal osal lukijoil ne ova täyttä hepreaa. Munt ne pitävä kupleti juanes kii. Oltii jo kävelty hyvä hetki. Sit me oikastii kaupunkisairaala-aluee läpi. Siäl o seki talo, misä mu Ihmismamma Varpu kuali neljä vuatta sitte, melkkest päivälle nii. Sitku tulti Kasketiä ja Kunnallissairaalatiä kulmaa mää rupesi pitämä semmost piäntä " Uh, uhh, uhh "-ääntä. Semmost joka nousee tualt syvält sisuksist. Jenni höpisi tiätty jottai, et älä ny ja päläpälä. Matka jatkusis kohti torii. Mää käveli koko aja pää takakenos ja pitäsi sitä ääntä, uhuhhii. Sit me tultti Itäsepitkäkaru ja Kaskekaru kulmaa. Mää sekosi täysi. Mää rupesi haukkuma iha henkehäräs. Jenni tarkasti mu tassapohjat ja kaik. Ei ollu mittä NÄKYVÄÄ vikka, ei tiäteskä. Mää yriti viästittä Jennil, et eikse nää ja tunne tota ?! Ei tullu mittä. Mää e suastunu lähtemä mihinkäs. Jenni soitti itku kurkus mu Ihmispappal. Seki oli iha suu ymmyrskäisenä luuri toises pääs, kuse kuuli mu haukunna. Mää e halunnu lähtee takaspäi, e ettippäi, e sivusuuntaa, e minnekkä. Mää oli nimittäi kauhust kankia. Ja Jenni itki. Ain se kans o parkumas, mamis. Jotenkute me päästii lopultas kauppatoril. Vaihreltii katuu pualelt toisel. Aurasilla kohral mää lopeti kaike kääntyily ja älämölö. Jenni päätti tehrä testi. Kauppatoril me mentii pussi joka kulke suunnille samaa reitti, mitä me taaperretti. Jenni yritti olla ovela. Se uskosis, ettemää VAISTOO mittä. Vääri arvattu. Ei ihme, ettei se lotossaka koskaa mittä voita. Ku pussi kääntysis Kasketiält Kunnallissairaalatiäl, mää litistysi iha Jennii kiinni ja paino pää tassoje välii. Näimmää oli kunnes pussi kääntysis Lualavuaretiäl. Koht jääti poies pussist. Mää oli oma ihana itteni. Jälkkepäi Ihmispappa ja Jenni puhusiva puhelimes mu kohtauksest. Pappa ehrotti, et mää ole ennustajakoira, et mää näe jotta kualemaa tai semmost. Höh ! Emmää ny mihinkkä tulevaisuutee tiätty näe. Mut jotta mä NÄE ja NÄI. Kamut tiätä, mut sitä ei kerrota ihmisil. Ku ne kerra luuleva olevas luamakunna kruunu, ni selvittäkö asia.

Sepe Susi

Täsä yks ehtoo, ku mää oli ulkoiluttamas Jennii, ni meinasis tapahtuu valla kauhei. Siin mu oma koiruuspuisto viäres kulkee kävelytiä. Me olti hust lähretty puistost, ku mää näi tiätä pitki tulla tassutteleva oikia sure. Se oli vaaaaaltava. Se oli harmaa. Se oli kaks kertaa nii iso ku mää. Enkä määkää mikkä iha pikkane ol. Jenni aikosis murjasta se sure isännäl varsinaise puujalkavitsi siit surest. Se jäi vaa aikomuksest. Enne ku se hurtta oli eres meijjä kohral, ni se otti ja syäksysis mu kurkkuu kiinne. Onneks mää ole vaistonautti ja aavisti mitä tulema pitä. Mää nuustasi se akkressio ja epäsosiaalisuure. Mää ehtisi otta hypy taakseppäi. Se sure suuhu ei jääny ku pikkase mu hianoi rintaröyhyi. " Noh Lexa, mitä sää ny tommotti ? ", se isäntä lässytti. Mää pisti tassat ristii ja toivosi et Jenni pitäisis suus kiinne. Kyl se pitiki. Oli niimpal järkyttyny. Koko loppulenksu aja Jenni tarkisti mu kaulaa. Mittää jälkii ei ollu. Varmuure vuaks mää pirä remmi ain tosi tiukasti kiärrettynä Jenni kätte, ettei vaa pääse irti. Se oli nykki nii piukaste, et Jenniki meinasis joutu siihe kahakka. Susi tempasi ittes iha lällysti irti se ukkeli kärest. Taitaa olla hyvi koulutettu omistaja, ku uskaltava tommottis kulkee. Nii et olisis voinu tulla hirvee kalapaliikki jos määki olisi ollu irti. Kyl määki vähä murisi. Mialuummi mää kyl tapaisi lenksul Luumiki ja seittemä kääpiöö, ku tommosi susei.

Vaistonautti

Rakas päiväkirja ! Mää oli suunnillee viikko sitte Jyväskyläs Tassunautti-tapaamises. Oli se sevverra rankka reissu, et nny mää vast jaksa kirjotta. Mää tiäsi heti sunnuntain aamul, et jotta tapahtu. Jenni rupesis pakkaamaa mu vepe-kassii. Mää meni innost iha sekasi. Aamulenksul mää veri liinat piukkana nii, et yhrel meinas hermo mennä. Sitku tulti kotti, ni emmää saanu mittä syäryks, ku hännitti niimpal kovi. Lährö hetkel mää viäl törmäsi siihe Jenni operoituu polvee. Huuto oli aikamoine.Pihal meit orottiva jo Tete ja se mami Suvi. Meilloli Tetsku kans mahtavat oltavat auto takapoksis. Mää läähäti ensmäisee taukopaikkaa asti, joka oli Urjalas Suvi korvaa ku se ajo. Kyl silläki oli hermo piukas. Se sai tukkaas hiukka erillaist keelii, kuala-keelii. Se o taatusti luannomukast. Mitä sitä ny kiroomaa ? Höh ! Ku tauko oli piretty, ni munt ja Tete piti saara takasi poksii. Mää loikkasinki sinne iha kiltiste, mut sitku oli Tete vuaro tulla kyytii, ni mää ponkasi samatiä poies. Ei mul ollu remmii, pelkkä kaulapanda vaa. Mää lähri viilettämää Urjala taikapäiväs. Jenni karjusis " TSORROOOOOO, TSORROOOOOO ! " . Emmää välittäny. Sitmää kuuli pilli vihellykse. Mää pysähtysi ja kääntysi salamana. Se oli vaa jenni, ku siihe pillii puhku. E välittäny. Hetke kuluttuu mää nuustasi mu kirsul ihana kanahaju. Jenni oli ollu ovela. Se oli hakenu kipikapi autost semmosii kuivatui kanafilei. Mut kyl siin silti meni tovi, ennenku Jenni sai munt pandast kii. Jenni oli iha hermoloppu. Se melkke parkusis. " Senki torvi, tosa o iso valtatiä parisara metri pääs ja sää pölhökki juaksentelet tääl ku viimist päivää ! ". Mut ei se sen enempä mua kurmoottanu. Meinasis olla mu viimine päivä. Olisis ollu komiaa, ku Jenni olis kirjottanu Tsorrolandiaa viästi, et kapteenil tuli yllättävä este. Mut minkä mää sil voi, etmää ole koira ? Emmittä ! Mullo vaisto ja se sanosis heti aamust, et tulee kiva päivä, enkä mää luanteelleni mittä voi. Mää ota ilo irti ain ja kaikkial misä vaa o mahrollist. Mää ole vaistonautti.

Musti

Mää olenny juhannukse viatos mökil. Mulloli hirvee järkytys, ku mää huamasi, et täällo myäs mu pualvuatias koiraserkku kotoo dö tuleaa Sulo. Se o semmone valkone lelukoira näköne otus. Eikä Sulo mul mikkä verisukulaine ol. Tää sukulaisuussuhre tulee ihmiste kautta. Mu ihmiseenoki perhe o hankkinu ittelles Sulo. Siit saara tekastu sana serkku. Mää olevvast kolme vuatta. Mää ole iha laps viäl. Mää käyttäyrynki ku laps. Mää ole piäni vaik mää painanki 37 kiloo. Jenni viäl ain valhettelee, et 40 kiloo kultaa. Sulo painaa vaa seittemä kiloo tai jottai.Heti Vinetas, siis se o meijjä kesäpaika nimi, ni mää aavisti pahaa Sulo nähressäni. Se oli viime keskiviikon vepe-reeneis. Sulo räksytti terassil airattuna reenie aja. Mutku vepetys oli ohitte, munt laitetti sisäl ja Jenni ja mu Ihmispappa ja SULO lähtivä autol Turkuu hakema jottai Jenni tavaroi juhannukseks. Mää oli tyrmistyny. Sitku ne palasiva, mää oli iha villinä. Mää sai kuulla, et mää olejjo iso poika ja suaraa sanottuna kaikkee muutaki sontaa tuli kuultuu. Ja tää Sulo-piäni, Sulo-ressukka, Sulo-ihanuus, Sulo sitä ja Sulo tätä o jatkunu koko juhannuksen. Mää ole kuulemma liia rohmo ja vauhrikas ja villi ja kesyttämätö. Sulo VOI peljätä mua. Voi hellalettas senttäs. Kerranki mullo kamu mökil,ni meijjät piretä eros ja toista vaa pallutetta. Mää tee valitukse Hauhau-asiamiäs Unskinautil ja lakikoira Nerol. Siis eiks ihmiste järjettömyyrel ol mittä raja ? Vastaus o ei. Ain ku Jenni ja Ihmispappa lähtevä esmeks kauppa, ni Sulo oteta mukka. Mää jää mökkivahriks. Hei haloo Turku ! Me ei mukamas pärjätä kahrestas autos. Voi herraduudelis senttäs. Mää ohjaa ja Sulo o kaasu-ja jarrumiäs. Tehtäisis piänt juhannuskruisailuu tääl saaristos. Mentäis Nauvoo moikkaamaa tassiksii. Mutku ei nii ei. Ihmiset yrittävä väkisi rakenta meijjä koiruuksie välil samallaisii ennakkoluuloi ja estei, mitä niillo keskenäänki. Nynne o saanu sen aikaseks,et munst o tullu mustis. Mää itke ain, ku ne jättää munt ja lähtevä Sulo kans. Mää vaihra nimeni. Mää ole Musti, vahtikoira.

Käytöstapoja

Päiväkotikiusaamine, koulukiusaamine, tyäpaikkakiusaamine ja ny uusin o koirapuistokiusaamine. Munno pakko kirjotta, ku Jennil o nii paha miäli, et se iha itkee. Mää alota iha alust. Kerra talvel me mentii mu omaa koiruuspuistoo. Siäl oli kaks tessuu orottamas mua. Toine oli joku terrieri ja toine kaksvuatias lappis. Sit se niitte emäntä päätti, et lappis pelkää mua. Ne lähtivä pois ja mää jäi yksi. Seuraaval kerral ku ne samat koiruuret oliva mu puistos, ni se emäntä pyysi Jennilt, et me mentäis toisel pualel. Jenni näytti myrsky merkilt. Mutku mää oli niimpal innoissani puistoilust, me menti toisel pualel. Tätä jatku ja jatku. Jossai vaihees me ei käyty koiruuspuistos ollenkas. Ny olla vähä aikaa onnistuttu käymää simmottos, ettei vihamiälisii ihmisii ol ollu. Ollaa tavattu vaa kivoi kamuttajii ja niitte ihmisii. Kaik o menny hyvi. Mää ole reuhonu ja riahunu ja pelannu kuanopalloo ja tennispalloo kamuitte kans. Se tennispallo o muute semmone peli, et ihmisel o semmone linko jol se viskaa tennispallo ainaski tsiljoona metrii. Ku pallo o irronnu siit linkost, me koiruuret kilpaillaa kuka saa sen ensmäitteks kitusiis. No asiaan : tänää ehtool me oltii menos koiruuspuistoo. Isoitte pualel oli kaks piäntä tessuu ja yks semmon musta lassie. Ku ne näkivä munt, ni niitte pikkukoiritte emännät rupesiva touhuuma poislähtöö. Se toine akka kivahti Jennil, et munt pitäisis viärä kauemmaks. Mää pikkase luimisteli, ku mää pelkäsi, et koht räjähtää ; " Josset sää pysty pitämä tota rota kokost rakkias aisois, ei mun tartte Tsorroo liikuttaa ! " Mut Jenni oli hiljaa ja silitteli mua. Mää nojasi Jenni jalkaa ja määki oli iha hipihiljaa. Me EI liikuttu mihinkä. Sitku nää kaks sessee oliva lähtenee, ni Jenni meinas, et ny mennä sisäl. Ei onnistunu. Sitse musta lassieki lähti. Mää jäi yksi puistoo. Mua iisutti niimpal perkuleesti, et mää alkasi haukkuma. Hetke kuluttu se lassie jolkotteli ihmistes kans takaspäi. Mää oli revetä riamust. Mut se meni piänte pualel. Sit mää huamasi, et se lappis ja terrieri emäntäns kans oliva tulos kans puistoo. Neki luikahtiva toisel pualel. Se lappisämmä o puhunu munst pahaa ja levittäny kauhujuttui. Emmää muute ymmärrä. Jenni ymmärtä viäl vähemmä. Se meinaa kirjotta puisto porttii jonku viästi käyttäytymisest ja perättömie juttuje levittämisest, asiallise kuulemma. Nii et kylne ihmise ossaaava kiusaamise tairo iha misä yhteyres vaa. Me koirat ollaa toista maata.

Kielikoulua osa 2

Notta perkeles, ku alako toi kielilläpuhumine innostaa. Moon niin kova jätkä, että kyllä pohojalaastaki puhelen. Semmoosta oon ajatellu, että oonko häjy ? Palajo puhutaa semmoosta, että häjyt tulloo. Sillon tarakootetaa ilikimyksiä, kaiken tuhoojia. Moon saanu tiatohoni, että häjy on pikkupoika, nassikka, napataatta. No jotta o kumma, ku kahtalaasta asiaa yhyrellä sanalla tarakootetaa. Moon sen verra monipualine koira, että voin olla molempihia. Ja moon ollukki. Toivehena olis, että joku oikia pohojalaane kamu kirjoottaas oikiaa pohojalaasta, eikä tällaasta siansaksaa. Tuli ja leimaus ku oliski kivaa sellaane jutustelu. Moon kuullu, että pohojalaaset ovat kaikkista isänmmaallisinta porukkaa koko Suames. Kai sitte koiruurekki ovat. Se o hianoo. Itsenäine Suami ku täyttä 100 vuatta 2017, ni asiana olis juhulistaa sitä Tassunauttien tapaamisella lakeuksilla. Soon hyvä syy munki päästä kattelemaa, et mimmoosta o ton mu ihimise toine puali.

Kielitaito on rikkaus

Mun ihmine mokas kerra itensä iha yyberisti. Se oli jotai sata vuotta sitte kesäduunis jonku tsadilaise juottola terassil tarjoilees bissee. Kerra sit yks kundi tilas yhe tötterön. Jenni vastas sil sillee kohteliaana friiduna : " Voi anteeksi nyt, mutta meillä ei tarjoilla jäätelöä." Kelatakaa hei frendit, oliks noloo ? Oli ja on vieläki. No mää funtsisi, et tämän jätkän bollaa ei mitkää kielet sekota . Sillee nevö ja evö. Mää alota tsadi opinnot. Meikäl ku o noit kamui iha tsiljoona Tsadis ja varsinki mimmei. Siin ei sit ittees nolata, ei. Meikä rakastaa skutsii. Siel saa painaa liinat ja urku auki. Varsinki ,ku tulee kesis ja arska brennaa, ni mennää landel. Tai ei se meitsi paikka mikää lande oikeesti oo. Pargas o oikee kaupunki, semmone miniskidi stadi. Siel saa kamut bamlata svenskaa iha satasel jos vaa himast, eli omast nupist löytyy kamaa, siis kielitaitoo. Siel sit koiraa puhutaa tsillee, et håuhåu. Pargasil o sen takii ain niinku joulu. Funtsikaa, ku kaikki pargaslaiset dogit ulvoo håuhåuta, ni o paikalliset vaahtosammuttimet eli skidit ihmeissäs. Loppuu ilkityöt ja pahanteko .Pargas onki kytil unelmaduunipaikka, varsinainen paratiisimesta. Nyt meikä lopettaa tän bullshiti jauhamise ja lähtee goisaa. Oorevuaa sanoo ranskis.

Nestemäistä avaruusjätettä

Mullo ollu hiukka heikos toi lenksuil käymine. Jenni kärsii possu lail jostai kummast keuhkotaurist. Sen voimat eivä riitä ku vaa koiruuspuistoo taapertamisee. Siäl mää si ole käyny koht kahre viiko aja kolmesti päiväs. Melkke ainaski, sil oliha mu Ihmispappa tääl Turus viikko sitte. Enivei, sanos enkelsmanni, niinku mää juurilt ole. En ol muute punajuuri. Tänäpän päiväpuistoilus oli kivaa, ku siäl oli yks kaksvuatias lapikoira Elma. Kyl me juastii, Elma erel ja mää peräsimes. Sitku mää ja Elma ruvettii vaa makkaamaa maas ja läähättämä, me lähretti kotti. Jenni kattosis tosa joskus alkuehtoost uutissi telsust. Mää OLI vinkunu ja iha selvästi ilmassu ittiäni, et mul oli pissahätä. Emmää saanu taaskaa vastakaikuu. Mää pinisi joku sata tuntii, eikä mittä. Ei auttanu muu, ku alotta lorottamine nelitassu-asennos Jenni hianol karvamatol. Sit kuulusis kauhia Kolkata-Olga murahdus : " TSORROOOOO, mitä sää touhuat ?! " Mulloli röörit auki, enkä saanu stoppaamaa. Mää vaa siirtysi lattial ja anno tulla. Mut Jenni meni paniikkii. Lähretti ulos nopiammi ku koskaa. Mää pääsi vähä kävelemäänki, vaiks se oli Jenni tervehtymisest poies. Vinkus ku Staalini urut. Lopuks viätetti kiva tunti koiruuspuistos. Siäl oli Oliwer ja Simo ja Paavo ja Helmi. Helmi oli kaikkist kivoin. Helmi o seittemä vanha kultsu. Me reenatti tennispallo noutoo. Me mennää kesähommii Vimpledonii. Tää mu kluu täsä jutus o se, et mää ole viimisee asti kentelemanni. Mää e koskaa, e koskaa pissaile koiruuspuistoo. Kuka siäl sit enää viitteisis leikki ? Emmää ainakaa. Kakkata mää voi, koska Jenni erellee harrastaa sen pussittamist. Ja jos mää tänää ole kolmasti ollu koiruuspuistos , jost kaks kertaakamuje kans, o pissailut pakostaki jääny vähil. Meilt ku matkaa sinne puistoo o vajaa kolmesataa metrii. Ei ehri pissata, ei. Tätä touhuu onny kestäny liki sata viikkoo niinku mää alus kertosi. Pissaa kerääntyy ja paljo. Nii et ei täsä mittä hättä ol. Jenni kyllo viäl iha silmät pystys ja kuukkeloi koira diapeettest ja pissatulehrust. Liia vähä kävelykilometrei sanoo tri Koira.

AVARUUSROMUA OLOHUONEESSA

Mul meinasis tulla tänäpän lähtö kuuhu. Aamu-ulkoilul mul tuli aikamoine rakettikakka koiruuspuistos. Takapuali sauhusis ja löi liaskaa. Jenni keräs polttoainee kakkapussii ja heitti roskiksee. Sit mää pelasi Herta, kaksvuatiaa lappisflika kans kuanopalloo ainaski pualtoist tuntii. Siin peli tiimellykses roikkusis sualaliha suust, ku tuli niimpal kuuma. Koton mää meni heti levyks olohuanee soffal. Keuhkotautine Jenni otti päikkärit omas sänkyssäs. Mu vattas rupesis kiärtämä. Kauhiaa mölinää, pihinää ja vinkasui kuulusis mu masust. Pyllys alkas pakottama. Mää meni salamana Jenni sänky viäree ja sanosi sil, et ny ulos ja heti. Ei se reakoinu lainkkas. Sanos jottai, et ny nukutaa viäl vähä. Mää hinkusi ja vinkusi siin sänky viäres iha selväl suame kiälel, et mullo hirvee naskis ( Johrettu sanast naskahätä. Suom.huom. ) Semmottis mää ain aamusi vinku, ku mullo remelit kaulas ja mää tiärä, et piammää pääse pihal. Ei auttanu. Sit mää kiipesi sänkyy ja alkasi pökkimää Jenni. Mää tunki mu kuano se naama ette ja vinkusi. Mää tunki mu kuano se kainaloo ja vinkusi. Mää hyppäsi poies sänkyst ja taas takas. Vihronki se ymmärsi. Sit oliki jo kiirus. Hissi oli jumitukses. Jenni kiroili ku paatunu rosmo, ku se juaksi erestakas rappukäytäväs ja metsästi hissii. Munt se oli siks aika sitonu kaiteesee. Arvakka kuimpal mää oikke vinkusi ? Jenni sai, ku saiki hissi liikkeel ja mää pääsi ulos. Siin sitku mää taas valmisti rakettikakkaa, mää samal tuumasi, et olenkmää avaruussukkula. Kumpi mää oikke olisi, Kolumpia vai Tsälintsö ? Mää päätysi toho jälkimmäisee sen tähre, ku Tsälintsöri lähtö epäonnistusis ja koko sukkula räjähti. Se oli niinku mää ; räjähtävä lähtö, eikä päässy alkuu piremmäl. Sit me taaperretti piäni lenksu. Ku me tulti kotti, ni Jenni haisti palanee käryy. Vähä niinku raketi polttoainet olisis ollu jossai. Sit mää meinasi saara iha manuaalise lährö maatakiärtäväl raral. Tai niimmää luuli. Jenni löysi olohuanee matolt hirvee iso kasa avaruusromuu. Avaruusromu o miähitety/koiratetu avaruusalukse jättämää roskaa ja jätet. Mu avaruussukkula oli jättäny rakettikakkapaketi keskel karvamattoo. Mut emmää päässy kuuhu. Jenni ei suuttunu yhtää. Se taputti mua ja sanosis jottai, et voi luffekulta sua.

HM 4§ ja 5§ ja Sulo

Suame Haumuado neljäs pykälä kuuluu sanast sanaa hust seuraavasti : Suomen kansalaisoikeus on jokaisella, joka on syntynyt suomalaisista vanhemmista. Viires pykälä väittää pualestas seuraavaa : Suomen kansalaiset ovat yhdenvertaiset lain edessä. Mun tiätääkseni mu iskä ja äippä ova suamalaisii. Mää ole suamalaine. Mut mullei ol noit oikeuksii. Mitä yhrevertasuut se semmone o, ettei pääs kattoma uutta serkkuas ? Ihmisii tulee ja menee ihmettelemä ja plätkyttämä hauvavauvaa. Mut meikämanne, nou vei. Mu uure koiraserku nimi o Sulo. Se o semmone lelukoira näköne koto dö tuliee, hianolt nimeltäs joku Iiglhaat. Kuvei mää ole nähny. Se o viäl iha nahkis eli nahkamasu. Tassapohjat ova viäl nappanahkaset. Kikuli o niimpal piäni, ettei oikke eres erota. Sulo tarttis hust ny tämmöst vanhemma ja viisaamma koira opetuksii. Sen pitäis heti saara ohjeet, et kui noit ihmisii tulee koulutta. Sulol o vaikiaa jo valmiiks, ku se tulee ain olema piäne kokkone. Ihmiset pystyvä vetämää sitä mihi suuntaa tahtos. Suloo viärää ku litra mittaa. Sulo tulee ottaa yliote ihmisist. Sen täytysis olla het alkuus ihmiste oikkuje mukkaa käyttäytyvä. Sit Sulo ihmiset uskaltaisiva varmaa aika pia pittä Suloo ilma remmii. Semmottis voisis ihmisil antaa väärällaise turvallisuure tuntee. Ja jonai kauniina päivänä-pakoon ! Mullo paljo hyvii neuvoi pitkä päivä varal. Sitku isot ihmiset ova töis ja lapset koulus, ni koirat hyppivä pöyril. Mu pravuuri piänenä oli se makuuhuanee tapettie repimine ja silppuamine. Siin kuluisis Sulollaki aika mukavaste. Kokoo nähre Sulol riittäisis tommone pual metrii kerta pual metrii tapettii poies. Määku repisi ainaski kaks neliöö ja iha yksi. Kenkät ova yks pentuaja ehroto mast. Sulo pystyy kokos pualest tekemä varsinaist myyrätyätä. Sulo pystyisis vaiks kakkaamaa kenkää. Haumuado seittemännes pykäläs puhuta kansalaiste vapaast liikkumisest Suames. Ei ol Shenkenii meikäläisel, ei. Mut nymmää käytä oikeut, joka mullo suatu. Mää mene sänkysse nukkuma Jenni viäre.

Periskooppi

Mää ole päättäny ruveta ennustajaks, ainaski vähäks aikaa.Tämä onny sit vähä semmone harjotus. Mää ole kuullu, et ihmiset joskus kysyvä toisiltas : " Mikä o sun periskooppimerkkis ? " . Jenni vastaa ain toho kysymyksee, et se o allikaattori. Mää olenny tehny pikkase emppiirist ja tiäteellist tutkimust. Mu lähreaineisto o ollu ihmiset ja niitte käyttäytymine, sekä kuukle. Kaik läntises maailmas tiätävä noi vesimiähet summuut. Semmukka mää ole oinas, koska mää ole syntyny huhtikuus. Esimerkiks yks keltane lehti kirjotti oinaal seuraavaa hölynpölyy: " Nautit uure vuare alkamisest." Mää lopeti lukemise toho väitteesee. Kuimmoni mun kamuist, jokka ova kans oinai, alottiva uure vuare kauhust kankeina ? Mää sano, et moni. Siis toi väite oli mitä suurint valet. Mää siirtysi kiinalaisee periskooppii. Kiinalaise periskoopi mukka luanne ja kohtalo määräyty syntymävuare mukka. Mää ole syntyny 2013 ja ole kärmes. En muute yhtää tykkää. Turre oli syntyny 1998 ja oli tiikeri. Se oli hianoo. Ei ihme, et Turrest tuli ihmekoira. Syntymävuare viimine numero määrittä elefanti, eiku elementi. Mullo kolmone ja mu elementti o vesi. Mää ole siis vesikärmes.Siin tuli ny periskoopitekijäl pikkune fiba. Mää olemmukamas huamaavaine, suariutuja ja delekoijja. Suariutuja mää kyl ole. Seuraava hevohumppa määräytyy syntymäkuukaure eluka mukka. No huhtikuu elukka o LOHIKÄRMES ! No se o jottai se. Sen mukka määräyty mu suhre lähiympäristöö ja läheisii. Ny tehrä yhteeveto. Mää ole oinasvesikäärmelohikäärme. Iha vaa vertailuvuaks ni Turre oli kaksonemaatiikerikäärme ja Jenni vaakatulihevonekukko. Mut koska mullo itsekäs luanne ja tää perustuu pelkästää kokemuksee, ni mää alota ennustukse ittestäni. Vuosi 2016 oinasvesikäärmelohikäärme : Tämä o onnevuas . Kaik toivee toteutuva. Kuu ja maa ja aurinko ja Pluto muarostava syntymäpäivänäs taivaal täyrellise neliö. Se tarkotta, et seuraava viiko kaikis lottoeurotsäkpottiviikinklotto-arvonnois sää pystyt laskema matemaattisel nerokkurellas voittorivi. Älä kuiteskaa käytä tätä lahjaas itsekkäästi.Muute luantees kärmespuali pääsee voitol ja sit loppuvuas sujuuki huanois merkeis. Sua hyljitä ja halveksitta.Mut muista, et sää pystyt välttämä karmee lopu antamal voittovinki su ihmiselles. Et kottipäi tulee kuiteski. Rakkauselämä o täyrellist. Kohtaat loistaval hajuaistillas monta elämäkumppanii. Mut älä men halpaa. Varsinki metallirottasika-periskooppiset ova sul vaarallissi. Oikia onne löyrät puuhevonekoira-periskooppisest. Ruakamaailmas o ihmeelline. Löyrät hirveesti herkullisii jätöksii, jokka onnistut nialasemaa enneku su ihmises ehtii tempasta sen poies sun kitusist. Lisäks sää ehrit möyrii siin kakkas. Tää periskoopi tekemine o aika kivaa. Niikus huamaatte, mopo lähtee tassuist. Mää lopeta tält erää tähä.