Vaistonautti

Rakas päiväkirja ! Mää oli suunnillee viikko sitte Jyväskyläs Tassunautti-tapaamises. Oli se sevverra rankka reissu, et nny mää vast jaksa kirjotta. Mää tiäsi heti sunnuntain aamul, et jotta tapahtu. Jenni rupesis pakkaamaa mu vepe-kassii. Mää meni innost iha sekasi. Aamulenksul mää veri liinat piukkana nii, et yhrel meinas hermo mennä. Sitku tulti kotti, ni emmää saanu mittä syäryks, ku hännitti niimpal kovi. Lährö hetkel mää viäl törmäsi siihe Jenni operoituu polvee. Huuto oli aikamoine.Pihal meit orottiva jo Tete ja se mami Suvi. Meilloli Tetsku kans mahtavat oltavat auto takapoksis. Mää läähäti ensmäisee taukopaikkaa asti, joka oli Urjalas Suvi korvaa ku se ajo. Kyl silläki oli hermo piukas. Se sai tukkaas hiukka erillaist keelii, kuala-keelii. Se o taatusti luannomukast. Mitä sitä ny kiroomaa ? Höh ! Ku tauko oli piretty, ni munt ja Tete piti saara takasi poksii. Mää loikkasinki sinne iha kiltiste, mut sitku oli Tete vuaro tulla kyytii, ni mää ponkasi samatiä poies. Ei mul ollu remmii, pelkkä kaulapanda vaa. Mää lähri viilettämää Urjala taikapäiväs. Jenni karjusis " TSORROOOOOO, TSORROOOOOO ! " . Emmää välittäny. Sitmää kuuli pilli vihellykse. Mää pysähtysi ja kääntysi salamana. Se oli vaa jenni, ku siihe pillii puhku. E välittäny. Hetke kuluttuu mää nuustasi mu kirsul ihana kanahaju. Jenni oli ollu ovela. Se oli hakenu kipikapi autost semmosii kuivatui kanafilei. Mut kyl siin silti meni tovi, ennenku Jenni sai munt pandast kii. Jenni oli iha hermoloppu. Se melkke parkusis. " Senki torvi, tosa o iso valtatiä parisara metri pääs ja sää pölhökki juaksentelet tääl ku viimist päivää ! ". Mut ei se sen enempä mua kurmoottanu. Meinasis olla mu viimine päivä. Olisis ollu komiaa, ku Jenni olis kirjottanu Tsorrolandiaa viästi, et kapteenil tuli yllättävä este. Mut minkä mää sil voi, etmää ole koira ? Emmittä ! Mullo vaisto ja se sanosis heti aamust, et tulee kiva päivä, enkä mää luanteelleni mittä voi. Mää ota ilo irti ain ja kaikkial misä vaa o mahrollist. Mää ole vaistonautti.