Mörköjä !

Mun ja Jenni sunnuntaipaseru sai merkillise kääntee, ainaski Jenni miälest. Mitäs ihmisenä onnii epäherkkä kaikil muutoksil. Meil koiruuksil o kellonenä, superkirsu ja kymmene muuta aistii mist töpselinenäset ihmiset voiva vaa haaveilla. Mää ny käytä täsä stooris karunnimii, vaiks suurimmal osal lukijoil ne ova täyttä hepreaa. Munt ne pitävä kupleti juanes kii. Oltii jo kävelty hyvä hetki. Sit me oikastii kaupunkisairaala-aluee läpi. Siäl o seki talo, misä mu Ihmismamma Varpu kuali neljä vuatta sitte, melkkest päivälle nii. Sitku tulti Kasketiä ja Kunnallissairaalatiä kulmaa mää rupesi pitämä semmost piäntä " Uh, uhh, uhh "-ääntä. Semmost joka nousee tualt syvält sisuksist. Jenni höpisi tiätty jottai, et älä ny ja päläpälä. Matka jatkusis kohti torii. Mää käveli koko aja pää takakenos ja pitäsi sitä ääntä, uhuhhii. Sit me tultti Itäsepitkäkaru ja Kaskekaru kulmaa. Mää sekosi täysi. Mää rupesi haukkuma iha henkehäräs. Jenni tarkasti mu tassapohjat ja kaik. Ei ollu mittä NÄKYVÄÄ vikka, ei tiäteskä. Mää yriti viästittä Jennil, et eikse nää ja tunne tota ?! Ei tullu mittä. Mää e suastunu lähtemä mihinkäs. Jenni soitti itku kurkus mu Ihmispappal. Seki oli iha suu ymmyrskäisenä luuri toises pääs, kuse kuuli mu haukunna. Mää e halunnu lähtee takaspäi, e ettippäi, e sivusuuntaa, e minnekkä. Mää oli nimittäi kauhust kankia. Ja Jenni itki. Ain se kans o parkumas, mamis. Jotenkute me päästii lopultas kauppatoril. Vaihreltii katuu pualelt toisel. Aurasilla kohral mää lopeti kaike kääntyily ja älämölö. Jenni päätti tehrä testi. Kauppatoril me mentii pussi joka kulke suunnille samaa reitti, mitä me taaperretti. Jenni yritti olla ovela. Se uskosis, ettemää VAISTOO mittä. Vääri arvattu. Ei ihme, ettei se lotossaka koskaa mittä voita. Ku pussi kääntysis Kasketiält Kunnallissairaalatiäl, mää litistysi iha Jennii kiinni ja paino pää tassoje välii. Näimmää oli kunnes pussi kääntysis Lualavuaretiäl. Koht jääti poies pussist. Mää oli oma ihana itteni. Jälkkepäi Ihmispappa ja Jenni puhusiva puhelimes mu kohtauksest. Pappa ehrotti, et mää ole ennustajakoira, et mää näe jotta kualemaa tai semmost. Höh ! Emmää ny mihinkkä tulevaisuutee tiätty näe. Mut jotta mä NÄE ja NÄI. Kamut tiätä, mut sitä ei kerrota ihmisil. Ku ne kerra luuleva olevas luamakunna kruunu, ni selvittäkö asia.