Sepe Susi

Täsä yks ehtoo, ku mää oli ulkoiluttamas Jennii, ni meinasis tapahtuu valla kauhei. Siin mu oma koiruuspuisto viäres kulkee kävelytiä. Me olti hust lähretty puistost, ku mää näi tiätä pitki tulla tassutteleva oikia sure. Se oli vaaaaaltava. Se oli harmaa. Se oli kaks kertaa nii iso ku mää. Enkä määkää mikkä iha pikkane ol. Jenni aikosis murjasta se sure isännäl varsinaise puujalkavitsi siit surest. Se jäi vaa aikomuksest. Enne ku se hurtta oli eres meijjä kohral, ni se otti ja syäksysis mu kurkkuu kiinne. Onneks mää ole vaistonautti ja aavisti mitä tulema pitä. Mää nuustasi se akkressio ja epäsosiaalisuure. Mää ehtisi otta hypy taakseppäi. Se sure suuhu ei jääny ku pikkase mu hianoi rintaröyhyi. " Noh Lexa, mitä sää ny tommotti ? ", se isäntä lässytti. Mää pisti tassat ristii ja toivosi et Jenni pitäisis suus kiinne. Kyl se pitiki. Oli niimpal järkyttyny. Koko loppulenksu aja Jenni tarkisti mu kaulaa. Mittää jälkii ei ollu. Varmuure vuaks mää pirä remmi ain tosi tiukasti kiärrettynä Jenni kätte, ettei vaa pääse irti. Se oli nykki nii piukaste, et Jenniki meinasis joutu siihe kahakka. Susi tempasi ittes iha lällysti irti se ukkeli kärest. Taitaa olla hyvi koulutettu omistaja, ku uskaltava tommottis kulkee. Nii et olisis voinu tulla hirvee kalapaliikki jos määki olisi ollu irti. Kyl määki vähä murisi. Mialuummi mää kyl tapaisi lenksul Luumiki ja seittemä kääpiöö, ku tommosi susei.