Musti

Mää olenny juhannukse viatos mökil. Mulloli hirvee järkytys, ku mää huamasi, et täällo myäs mu pualvuatias koiraserkku kotoo dö tuleaa Sulo. Se o semmone valkone lelukoira näköne otus. Eikä Sulo mul mikkä verisukulaine ol. Tää sukulaisuussuhre tulee ihmiste kautta. Mu ihmiseenoki perhe o hankkinu ittelles Sulo. Siit saara tekastu sana serkku. Mää olevvast kolme vuatta. Mää ole iha laps viäl. Mää käyttäyrynki ku laps. Mää ole piäni vaik mää painanki 37 kiloo. Jenni viäl ain valhettelee, et 40 kiloo kultaa. Sulo painaa vaa seittemä kiloo tai jottai.Heti Vinetas, siis se o meijjä kesäpaika nimi, ni mää aavisti pahaa Sulo nähressäni. Se oli viime keskiviikon vepe-reeneis. Sulo räksytti terassil airattuna reenie aja. Mutku vepetys oli ohitte, munt laitetti sisäl ja Jenni ja mu Ihmispappa ja SULO lähtivä autol Turkuu hakema jottai Jenni tavaroi juhannukseks. Mää oli tyrmistyny. Sitku ne palasiva, mää oli iha villinä. Mää sai kuulla, et mää olejjo iso poika ja suaraa sanottuna kaikkee muutaki sontaa tuli kuultuu. Ja tää Sulo-piäni, Sulo-ressukka, Sulo-ihanuus, Sulo sitä ja Sulo tätä o jatkunu koko juhannuksen. Mää ole kuulemma liia rohmo ja vauhrikas ja villi ja kesyttämätö. Sulo VOI peljätä mua. Voi hellalettas senttäs. Kerranki mullo kamu mökil,ni meijjät piretä eros ja toista vaa pallutetta. Mää tee valitukse Hauhau-asiamiäs Unskinautil ja lakikoira Nerol. Siis eiks ihmiste järjettömyyrel ol mittä raja ? Vastaus o ei. Ain ku Jenni ja Ihmispappa lähtevä esmeks kauppa, ni Sulo oteta mukka. Mää jää mökkivahriks. Hei haloo Turku ! Me ei mukamas pärjätä kahrestas autos. Voi herraduudelis senttäs. Mää ohjaa ja Sulo o kaasu-ja jarrumiäs. Tehtäisis piänt juhannuskruisailuu tääl saaristos. Mentäis Nauvoo moikkaamaa tassiksii. Mutku ei nii ei. Ihmiset yrittävä väkisi rakenta meijjä koiruuksie välil samallaisii ennakkoluuloi ja estei, mitä niillo keskenäänki. Nynne o saanu sen aikaseks,et munst o tullu mustis. Mää itke ain, ku ne jättää munt ja lähtevä Sulo kans. Mää vaihra nimeni. Mää ole Musti, vahtikoira.