Joulusta ja ihmisistä

Se tulee taas, joulu. Mää tiärä sen, koska Jenni alkaa sekoilemaa entist enemmä. Ei se muutenka mikkä viksuin laumajohtaja ol, mut nyt menee taas pualentoist kuukaure aja täysi överiks. Eilenki se leiposis ku heikkopäine. Mää vahtisi ahkerasti koko aja, ettei mikkää vaa men piälee.Mun oli pakko olla kintuis koko aja ettei Jenni vaa herpaantusis. Ja mää oroti ja oroti herkui. Muutama taikinakulho mää sai nualla, mut se siit sit. " Emmää voi Tsorro anta sul enemppä, ku sul tulee rakettikakka." Kakkat ittelles vaa ! Uunis oli vuaroperää pullaa, oli piirakkaa ja kakkui. Mitä mää sai ? YHRE piäne pulla . Seki oli RUMA ! Mää ole hyvä ennustaja. Mää tiärä mitä tulee seuraavaks. Munt puetaa johonki piippalakkii ja lyärää lamet kaulaa ja sit otetaa kuvei. Niit oteta kyllästymise asti. Onkse koira inhimillistämist vai hyväkskäyttöö ? Men sit ja tiärä. Mullo aaninki, et Jenni yrittä tämä joulu korteis jottai ihmeellist. Ettei kävis vaa nii, et rakettikakka ahnee palkka. Kyl mää tämä kaike viäl kestä, mut auta armias ku alkaa se siivoamine. Munst tuntuu, ettemmää ol muuta ku tiäl.Mää pistä päpälät ristii, et olisis pakkast ja lunta jouluu asti ja yliki. Muute mää jouru pesul. Taira joutuu muutenki. Anna mun kaik kestää.