Turkissa

Ihmisil o sama pää kesät talvet, mut meil koiruuksil o sama turkki vuare ympäri. Sitä o Jenni vaikia ymmärtää. Joo, on se kiva käyrä koiruuspuistos hyväl ilmal, mut EI HELTEEL ! Ihmekoira Turre tiätty meni kesäsi kuumimmal paikal pihal. Se meni Kastutiälläki ove ette makkama, et se oikke sit paistusis. Ja Vinetas se meni Ilari ja Maareti kans sauna. Olla köllötteli ylimmäl lauteel nii kaua ku löylyy heitetti. Ei se mikkä normaali koira ollu. Taisis olla pualiks ihmine. Nii se Jenni o väittänykki. Jennil o ollu koirii suunnille jotta parikyt vuatta, eikä se vaa opi. Tämmösel kelil ku pakkasmittari näyttä heti aamust kolmeekymment kuumaa, ni si lähretä koiruuspuistoo. Ei siin kuulka paljo vesiputelit auta, ku kiäli roikkuu sualalihana poskipiälest ja syrä hakkaa ku lampaasaparo. Sit ihmetellä ku turkkikeisari vetää levyks kotimatkal. Kylmää niimpal ihmettele.

Sairaanhoitaja

Hust joo ! Pitäisiskös ny lainata sitä Miälensäpahottajaa ? Eieieieieeieeiiiii ! Mut kyl mää pahoti mummiäle, mutte nii. Toi pikkuvauva o sit vaikia tapaus. Ensteks, niiku mää jo kirjoti, mun täyty hoita sitä päivisi. Opettaa kui olla koiriks ja ennekaikkee tärkein missio : KUI TEHRÄ MYRSKYST TASSUNAUTTI ! Omaa tahtoo Myrskyl ojjo pikkase liikaa. Se roikkuu mu korvas ja pöksykarvois ja häntylis ja kulkusis. Siin o kuulkaa kouluttamist enemmä ku muns koskaa. Mut, mut...ne raketit. Sillo ollu aika usse rankat rakettikakkat. Viimisimmät se tehtaili torstain. Torstaiaamul ku Jenni heräsis ni koko huusholli oli täys rakettikakkaa. Sil olisis saanu kuuhu ja takas ainaski kymmene rakettii. Siivoukse jälkke Jenni jätti munt pyllyst pörisevä vauvva vahriks. Ou mai Kaad ja Tsiisus ! Semmää vaa sano, et sit se rakettiainetehras vast käynnistysis. Poonuksena tuli pari oksennustaki. Mää linnottautusi olohuanee soffal, ku lattia lainehti vesirakettikakkaa. Onneks Jenni älysis lähte aikasemmi poies töist pelastama munt. Mää olisi muute pyärtyny siihe HAJUU ! Siis oikiasti PYÄRTYNY. Mut mitä tapahtusis ? Jenni höösäsis vaa Myrsky kans. Kyl määki ruppe lattial kakkaamaa jos se tua niimpal suure huamio ja rakkaureosotukset. Määhä siin oli kärsiny. Mulloli ollu vauvast vastuu ja huali. Ja sit se polttoainee haju. Pahempi oli ku petroolis. Nii,et mää ymmärä oikke hyvii sairaahoitajii. Eihä niittenkä tyäolot nykyä mittä huippu ol. Lissä vaarita ja henkilökunta vähennettä ja tyät lisääntyvä. Hust niiku mullaki.

Varhaiskasvatusta

Terve kamut ! Vauvva kasvattamine, opettamine ja hoitamine o vaativa juttu. Emmä ol sitä koska oikke ymmärtänykkä. Jenni jättä mun vastuul tyäpäivä ajaks tommose kolmikuise taapero. Ite valitta piänest palkast, mu mitä tekke, ku voisis palkita munt pitkäst päivätyäst. Ei mittä. O kiukkune jos lattial o pissaa. Tänäpän oli kyl kakkaaki ja se oli pikkase levinny, ku mää opeti Myrskyl koirapainii. Mut silti. Ja sit me molemmat riahuta , ku Jenni tule töist kotti. Me riahuta niimpal, et vaiks Myrsky pisut oliski paperil, ni meijjä tervetulotoivotuste jälkke paperit ova silppuna ja pissat, no... Myrsky ommu kans hyväs opis. Siit tulee varppina kuumatka upseeristo jäsen. Myrsky o nopia oppima. Lenksul se vetää ko piän hinaaja. Sit se ossa juasta meijjä momelitte remelit umpisolmuu. Se syä kaike. Se syä semmosekki asiat mihi mää e ainuttakaa nuuskasuu tuhlaisis. Sitse ossa jo haukku. Se yrittä komenta Jenni. Mää ole kyl yrittäny sanno sil et turha vaiva, mut se vaa räkyttä. Jenni räkyttä kans. Myrsky uusin laji o pissapaperi viäree pissaamine. Sen tähre meil ei ol enää ainuttaka matto. Öisi me tunketa ittemme Jenni viäre nukkuma. Mää tiätty hyppä ku mettäkauris sänky, mut Myrskyl ovviäl töpöjalat ja voimaa liia vähä. Se tömähtä sänky reunaa. Sit se alka mekkaloima ja Jenni o pakko nosta se kans sänky. Jos Jenni lisäisis mu palkka elikkäs herkui, ni mää kyl opettaisi Myrsky varsinaiseks herraskoiraks. Mut emmää viitti. Eik Jenni tiärä, et varhaisee kasvatuksee sijotetut herkut maksava aja myätä ittens takas.

Kongi kumahtaa

Kudaa kamut ! Mulloli eile tooosi kiva päivä. Se alko kamutreffeil Oliwer Twist änd shauti kanssa ( Olli )mu omas puistos. Mää oli paikal nippanappa enne Ollii. Me olla melkkest yhtävanhoi. Olli ommunt kaks kuukaut nuarempi, eli pikkupoika munsse verrattuna. Me olla kyl tavattu ennenki, mut siit ojjo vuas. Met aletti heti nuuhkima, kiärtelemä ja kyräilemä toisiamme. Jenni ja Kaisa, meijjä ihmiset ottiva valvova silmä käyttööns. Silloku mää oli Taistolandias maaliskuu, ni Taistonautti opetti munt haukkuma. Mää haukkusi nyttekki. Jenni meinasis oikiasti hermostuu. Onneks Kaisa sanosis, et kyl maailma ääntä mahtuu. Niimmää sai jatkaa möykkäämist. Munt iisutti, ku Jenni ihmetteli Olli jääkarhuturkkii. " Iiihana valkone, ihana samallaine, ku Turrel oli." Penkele ! ( Taimikinkku, mää lainasi sun sanaas, sori.) Ihmekoira Turre viäl puuttusis. Ko mää oli päästäny mölyt mahastani, ni met Olli kans lopetetti kyräily. Mentii kauemmas ja näytetti Jennil ja Kaisal vaa pyllyi. Häntylit heilusis, ku me nuustattii viästei. Sit alko sare. Mut sit, iha yhtäkkiä kuulusis kauhia TUTUM, PAMPAM ! Jenni ja Kaisa kiljahtiva. Met ruvetti Olli kans matsaamaa. Jenni rähjäs mul ja yritti saara munt remmii. Nou vei, ei käyp, ajattelimmää. Telkkaris ja jossai lehriski oli pölisty jonku Rooperti nyrkkeilymatsist, mut Olli ja mää päätetti panna paremmaks. Harmi, et Jenni muisti toimii. Yhtäkkiä mää sai kuanolleni kauhia satsi vettä. Jenni muisti Pulla-Eine vinki vere ( H2O ) käytöst. Siihe loppusis kisailu. Se konki, jota Olli ja mää luultii merkiks, oliki kuulemma ukkone. Pöh, merkki se oli. Mut onneks me nährää viäl. Toivottavaste ukkostaa.

Uskomatonta vappua !

Haudi taas piitkäst aikaa. Mää ole tenhy tota muuttoo Turust Espoosee oikke hartaurel. Nysse o loppusluutamen. Mää ole tääl ny. Vappu tuli ja meni. Se meinasis muuttuu iha hännitysnäytelmäks, grilleriks vai mikä se ny onkaa ! Munt meinatti varasta, viärä poies kottont ilma mun tai Jenni luppa. Rosmojoukkio pomo oli tehny hälytyskeskuksee tiarustelu Jenni olipaikast vappupäivän. Semmone touhu o suures riatiriiras Suame Hallitusmuaro seittemänne pykälä kans. " Suomen kansalaisella on oikeus oleskella omassa maassa, vapaasti valita asuinpaikkansa ja kulkea paikkakunnasta toiseen, mikäli laissa ei ole toisin säädetty." No sikku net oliva saane tiatosses, et Jenni puheli ei ollu tääl Espoo keskukses, ni ne päättivä lähte munt hakema. Siin oltaisis sit rikottu samaise Hallitusmuaro pykälää numero 11. Siin sanota, et Suame kansalaise kotirauha o loukkamato. Joo ja 6§ takaa kansalaise oleva turvattu hengen, KUNNIAN, henkilökohtaisen vapauden ja OMAISUUDEN puolesta. Täst kuurennest pukstaavist mää e oikke tykkä, ku munt rinnastetta siin omaisuutee. No ei kait Jenni munt vappupäivän viä Tsadi keskustaa, haloo Helsinki !!!! Jennil tuli vappukammo sata vuatta sitte ihmekoira Turre kans, ku ne kävelivä Turu keskustas ( ei pualue ).Siäl oli kuulemma joutunu nii tarkka kyttämä mihi tassas olisis laittanu. Mää ole viäl nii kauhistunees miäletilas, et mää enny mittä se viksumpa pysty kirjottama. Mut piis kamut, elä ja anna toisten elää !

KAKKAAMU

Hust joo, ku ihmine ei opi, ni se ei opi. Sunnuntain iltalenksul mää e kakkannu. Mää oli kyl syäny aikapal herkui ; paistettuu jauhelihaa esmeks. No yäl alko sit vähä takapuales pakottama. Mää meni tassa kans herättämää Jennii, mut se vaa höpisi jottai et nukuta viäl tai sesemmost. Ei ihmine opi ei. Mää sai Jenni vihro ja viime ylös ja ulos. Johtu varman siit ku mää tei tassa kans se kättee Tsorro merki.Mut ei se mikkä lenkki ollu. Jennil menivätte veresokerit nii alas, et piti kipikapi palata kottisse. Syämise jälkke Jenni meni levyks sänkyl. Se luki jottai ja tais nukahta. Täsä vaihees mää huamauta, ettemmää ollu saanu sil pikalenksul kakkattu. Mää väänsi kauhee kasa kakkaa olohuanee vaaleal matol. Jenni havahtusis siihe makkia tuaksuu, joka siit kasast lähti. Jenni punnittiki se. Mää oli synnyttäny aikamoise jötkälee, 1,5 kiloo. Nöyrästi Jenni putsas kakkat ja matto. Sit me lähretti pari tunni lenksul. Mitä järkee ? Ei mittä, sanommää. Ihmisekoulutus o sit vaikiaa.

Eläinten joulurauhan julistus

Jenni puki munt mu sinisee pukkiviittaa, ko me lähretti Mikaeli kirkol. Siäl pirettäisis eläinte joulurauha julistus. Mää oli tiätty innoissani. Suastusi kiltiste kävelemä se sinine loimi pääl koko kaupunki halki.Oli noloo. Aikaa meni jottai kolme varttii. Pipo Jenni laitto vast, ku olti melkke peril. Pipo ei pysyny mu ovaalimallises nupis. Ei se tunnelmaa latistanu. Kirkomäel tassutteli joka sorti koiraa ; oli tanskadokei, pernei, tsitsuu ja tsatsuu. Siäl mennä mullisti isoo ja piäntä, pörröi ja vähemmä pörröi, sekä mää ja Tete tiätty kans. Veeraaki mää moikkasi.Oli siäl lemmikkipoosai ja haisunäätäki. Niiku Jeesus o sanonu : " Sallika laste ja eläinte tulla luakseni, sillä heiräkaltaise o Valtakunta." Me totelti. MUTTA ja iso MUTTA onki ! Se oliki joku ihmiste juttu. Niimpal kauhhia iso määrä kamui, eikä saatu tutustu. Ei saatu reuhata yhres. Jokaisel oli panda tai valjaat kaulas. Se oli mummiälest eläirääkkäyst. Mää e voi ymmärtä tommost.Ihmiset joiva klökii ja mässyttiva piparei. Ei sovi. Joku pappiki siäl puhusis, mut kamutte joukos nousi vastarinta pikkuhiljaa, ettei se papi jutuist saanu selkoo. Se oli iha oikke ! Sit mää aloti mu saarna. Mää haukkusi ja möykkäsi ja temposi. Vaik mää oli remmis, ni mää meinasi hypätä semmose paksu kivimuuri yli suara Koulukarul liikentee sekka. En onnistunu. Jenni oli valppaana ku partiolaine. Mää kertosi kamuil, et kannattais ryhty Tassunautiks. Olisis luvalline tapa pualusta oikeuksias. Sen tähre muaka ei poimittu maijja kyytii ja palomiähe ottiva meist, munst ja Tetest kuvei. Jenni ja Suvi änkivä mukka. E ymmärrä ihmisii. E !