Kielitaito on rikkaus

Mun ihmine mokas kerra itensä iha yyberisti. Se oli jotai sata vuotta sitte kesäduunis jonku tsadilaise juottola terassil tarjoilees bissee. Kerra sit yks kundi tilas yhe tötterön. Jenni vastas sil sillee kohteliaana friiduna : " Voi anteeksi nyt, mutta meillä ei tarjoilla jäätelöä." Kelatakaa hei frendit, oliks noloo ? Oli ja on vieläki. No mää funtsisi, et tämän jätkän bollaa ei mitkää kielet sekota . Sillee nevö ja evö. Mää alota tsadi opinnot. Meikäl ku o noit kamui iha tsiljoona Tsadis ja varsinki mimmei. Siin ei sit ittees nolata, ei. Meikä rakastaa skutsii. Siel saa painaa liinat ja urku auki. Varsinki ,ku tulee kesis ja arska brennaa, ni mennää landel. Tai ei se meitsi paikka mikää lande oikeesti oo. Pargas o oikee kaupunki, semmone miniskidi stadi. Siel saa kamut bamlata svenskaa iha satasel jos vaa himast, eli omast nupist löytyy kamaa, siis kielitaitoo. Siel sit koiraa puhutaa tsillee, et håuhåu. Pargasil o sen takii ain niinku joulu. Funtsikaa, ku kaikki pargaslaiset dogit ulvoo håuhåuta, ni o paikalliset vaahtosammuttimet eli skidit ihmeissäs. Loppuu ilkityöt ja pahanteko .Pargas onki kytil unelmaduunipaikka, varsinainen paratiisimesta. Nyt meikä lopettaa tän bullshiti jauhamise ja lähtee goisaa. Oorevuaa sanoo ranskis.