Szö paans, donk szö syi

Ystävyys o ihmeelline asia. Sillo merkilline voima. Sitä o mmonelaist. O ihmiste välist, ihmise ja eläime välist, sekä sit viäl eläinte välist. Mul ittelleni o kaikke tärkeint toi ihmise ja koira väline side. Mää olivvaa kahre kuukaure ikäne ja kahre kilo painone, ku mää muuti mun emo tykkö Jenni tykö. Kai maar mää pirä Jennii mun äitinä, ku se ruakkii munt, viä ulos ja harrastuksii ja antaa paljo halei ja rapsutuksii. Kyl se pittä myäs aikamoist jöötä mul. Mää kyl tarttenki kurii ja järjestyst. Emmää muute tulisis yhteiskuntakelposeks koiraks. Jenni kyl sanoo, ettei ol koira äiti, tai mamma. Olkoo Jenni sit vaa. Mu ihmine se o kuiteski, eikä kenenkää muun. Paitsi tiätty Turre vei mukanans sateenkaarisillal palase Jenni syränt. Tää Valenttiini päivä o syrämmii täys. Mut mää toivoisi, niinku kaikki missikandinaatitki ain toivoo maailmarauhaa, ni mää toivoisi niit syrämmii ja vaaleapunast hörsöö jokasee päivää. Mää en ol mikkä Renee Deskart, mut kyl määki ajattele. Joskus. Nää oliva mu aatoksii ystäväpäiväehtool armo vuanna 2015.