Koiratyövoimaa-ei käy !

Tänäpän oli sit se kaua orotettu Salo retki. Munst piti otta ens jouluks joulukorttikuvei. Jenni o hyvis ajois liikkeel. Tuski o erellinenkä joulu ohi, ku taas aleta reuhota seuraava kans. No, ideana oli, et mää olisisi ollu niinku poro semmose iha piäne reen eres. Se reki o mu eenoki Rasse ja Pele-setämiähe yhteine.Mul tuli paha miäli heti, ku menti Eine ja Marku tykö. Pojat oliva teljettynä makuuhuaneesee. Siin me sit haukutti toisillemme ove läpi. Ihmiset hermostusiva ja niinpä pojat saiva inhat sitruunapannat kaulaas. Mää oli iha kauhust kankia, ku mää luuli semmost, et munhunki semmone hirvitys ripustettais. Pojat hiljenivä heti ja mää kans. Emmää ny nii pöhkö ol, et mää yksikseni haukkuisi. Sit mul lyäti semmoset länket kaula. Pihal orotti se reki. Mää oli autuaa tiätämätö siit, mitä tulema piti. Sit menti pihal. Jenni piti munst kiinni ja Eine yritti kiinnittä se ree mu seljäs olevii systeemeihi kii. Se reki piti niimpal kamala ääntä, ku se lähestys, et mää sai slaaki. Mää pomppisi takatassoil nii, et rekiki oli mennä nuri. Mää riuhtosi ja veuhtosi ja raivosi. Oikiasti mää pelkäsi. Vaik mää ole alhva-uros, ni mää pelkää kaikkee uutta ja viarast. Onneks taistelus ree kans niist länkeist napsahti joku lenkki rikki. Mää oli voittanu se pero. Olemmää ennenki nahkaa napsutellu poikki. Kaks nahkaremmiiki ova entisii, ku mää vähä teutaroitti. Nii ja sit vaiks ne kuvat olisis saatu, ni seuraavaks munst oltaisis tehty ilmast koiratyävoimaa. Mää olisisi joutunu vetämä jottai mukulii niinku joku sirkuseläi. Mä ole senttäs rotukoira.