lauantai 21. helmikuuta 2015
Sen pituudesta
Kaik ova kuullee sen, kui mahroto talutettava mää ole. Mää verä, ryntäile ja poukkoo. Mää e kuuntele, tottele ja ole muutenki iha kamala. Jenni laittasi mul täsä yks päivä sen mu juhlakaulapanda mun kaulaa. Yleensä mää saa se kaulaani, ku mennä kylää, tai johonki juhlallisee tilaisuutee, niinku joulurauha julistuksee. Nymme ei oltu kuiteskaa menos mihinkä ihmellisee paikkaa. Mut se, mikä o ihme, Jenni pirensi mu hihnaa pualestoist metrist kahtee ja pualee. Mu ihmispappaki oli iha ällikäl lyäty, ku se oli mua lenksuttamas. Se sanosis Jennil, et mää kulji ku unelma. Mää oli sit vissi niinku Tsorts Rois, kulla värine. Ne molemmat ihmetteli, et mitä o tapahtunu. Olemmää se pituude lisäämise jälkke Jenninki kans kulkenu kunnol. Ain sanota, ettei pituurel ol merkityst. Tosiasias sil o iha valtava merkitys. Mää anna Jenni nyssit ihmetellä vaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti