PT

Mää ajatteli täsä yks päivä tehrä Jenni iloseks. Ajatteli mää kyl vähä ittiäniki. Mää pääti ryhty sen personaali treineriks eli peeteeks. Sit ei Jenni tarttisis hypätä missä kuntosalil, vaa se saisis sen sama reeni mun kans. Mää oli iha intoo täys mu ideast, ku Jenni tuli töist. Ei se ollu hyväl pääl alualkaenkka. Oli tainnu joutunu taas olema laste poliisi. No, mää ajatteli, et nysse piristyisisis. Heti ulko-ovelt mää lähri kauhia faartti. Aika hyvi Jenni pysysis mu peräs. Mää lisäsi kiarroksii. Me painetti läpi tuule ja tuisku. Sit yhres risteykses meit oli yhtäkkiä kolme koiraa, jarrut pääl. Toine oli semmone piäni lattiamopi näköne vanha mammakoira. Toine tass oli nuari haski, poika. Mää teutaroisi ja pomppisi. Jenni tartti kaks kättä, et se sai munt pysymä aisois. Se mammakoira omistaja sanosis Jennil, et mun kiinnipitämises tarvitaa voimaa. Se oli mun tarkotuski. Se oli lihaskuntoreeni. Mää huamasi, et Jenni tosissas käytti voimaa. Ja mää reuhosi vaa. Mut Jenni ei tajunnukka asia nii.Se oli oikiasti iha superkiukkune. Ei tainnu tulla munst peeteetä. Mää ole iha Personaal Tsorro vaa. PT kuiteski.