Sen pituudesta

Kaik ova kuullee sen, kui mahroto talutettava mää ole. Mää verä, ryntäile ja poukkoo. Mää e kuuntele, tottele ja ole muutenki iha kamala. Jenni laittasi mul täsä yks päivä sen mu juhlakaulapanda mun kaulaa. Yleensä mää saa se kaulaani, ku mennä kylää, tai johonki juhlallisee tilaisuutee, niinku joulurauha julistuksee. Nymme ei oltu kuiteskaa menos mihinkä ihmellisee paikkaa. Mut se, mikä o ihme, Jenni pirensi mu hihnaa pualestoist metrist kahtee ja pualee. Mu ihmispappaki oli iha ällikäl lyäty, ku se oli mua lenksuttamas. Se sanosis Jennil, et mää kulji ku unelma. Mää oli sit vissi niinku Tsorts Rois, kulla värine. Ne molemmat ihmetteli, et mitä o tapahtunu. Olemmää se pituude lisäämise jälkke Jenninki kans kulkenu kunnol. Ain sanota, ettei pituurel ol merkityst. Tosiasias sil o iha valtava merkitys. Mää anna Jenni nyssit ihmetellä vaa.

Koiratyövoimaa-ei käy !

Tänäpän oli sit se kaua orotettu Salo retki. Munst piti otta ens jouluks joulukorttikuvei. Jenni o hyvis ajois liikkeel. Tuski o erellinenkä joulu ohi, ku taas aleta reuhota seuraava kans. No, ideana oli, et mää olisisi ollu niinku poro semmose iha piäne reen eres. Se reki o mu eenoki Rasse ja Pele-setämiähe yhteine.Mul tuli paha miäli heti, ku menti Eine ja Marku tykö. Pojat oliva teljettynä makuuhuaneesee. Siin me sit haukutti toisillemme ove läpi. Ihmiset hermostusiva ja niinpä pojat saiva inhat sitruunapannat kaulaas. Mää oli iha kauhust kankia, ku mää luuli semmost, et munhunki semmone hirvitys ripustettais. Pojat hiljenivä heti ja mää kans. Emmää ny nii pöhkö ol, et mää yksikseni haukkuisi. Sit mul lyäti semmoset länket kaula. Pihal orotti se reki. Mää oli autuaa tiätämätö siit, mitä tulema piti. Sit menti pihal. Jenni piti munst kiinni ja Eine yritti kiinnittä se ree mu seljäs olevii systeemeihi kii. Se reki piti niimpal kamala ääntä, ku se lähestys, et mää sai slaaki. Mää pomppisi takatassoil nii, et rekiki oli mennä nuri. Mää riuhtosi ja veuhtosi ja raivosi. Oikiasti mää pelkäsi. Vaik mää ole alhva-uros, ni mää pelkää kaikkee uutta ja viarast. Onneks taistelus ree kans niist länkeist napsahti joku lenkki rikki. Mää oli voittanu se pero. Olemmää ennenki nahkaa napsutellu poikki. Kaks nahkaremmiiki ova entisii, ku mää vähä teutaroitti. Nii ja sit vaiks ne kuvat olisis saatu, ni seuraavaks munst oltaisis tehty ilmast koiratyävoimaa. Mää olisisi joutunu vetämä jottai mukulii niinku joku sirkuseläi. Mä ole senttäs rotukoira.

Suojeluskoira

Jenni ain fundeeraa sillo tällö semmost asiaa, et olisisiks munst suajelemaa hänt, jos sattuisis tulema joku uhkaava tilanne. Suajelisisi mää, tiätty. Tänä aamulenksul, ku oltti jo tulos kottipäi, ni mu tarkat silmät nauliintuiva semmosii merkillisii vaunuihi. Mu tarkka vaisto ilmotti mul välittömästi, et ny o vaaratilanne. Siin oli semmone tähystyskoppi pääl ja se oli peitetty kankaal nii, et siäl piilos voisis olla iha rauhas kenenkää näkemät. Siäl voisis olla kuka vaa terroristialku. Mää ole ollu ny varpaisillani ton Pariisi ja Tanska tilantee takia. Ne oliva selvästi hyäkkäysvaunut. Mää ole nähny kuvei panssarivaunuist. Noi ny oli paljo sirommat, mut terroristit ova ovelii. Mää alkasi hiipailemaa. Mää e ollu yhtä veturi. Jenni ihmetteli. Se ei nähny siin tilantees mittä vaara. Onneks mää ole olemas, suajeluskoira Tsorro. Jenni ei ol mittä pilapiirroksii piirrelly, mut voisis se tota suuvärkkiäs joskus siivota. Mua alkasis hermostutta, ku me lähestytti sitä pommikärryy. Sit mää pääti varotta Jenni ja rupesi murisema. Ja Jenni hermostusis-mul. Mää murisi ja haukkusi. Jenni kiskos ja kiskos mua kotiovee kohti. Eikä se eres haistanu, mikä kauhia haju niist kärryist nousi. Tiäs mitä uutta eitsent orintsii tai vastaavaa. " Ol ny Tsorro hiljaa ! Siäl o vauva nukkumas rattais. Ol ny jo hiljaa kele! ". Emmää ol noi hyväuskone. Kyl mää pualusta mu rakkai , sit vaiks omal henkelläni.

Szö paans, donk szö syi

Ystävyys o ihmeelline asia. Sillo merkilline voima. Sitä o mmonelaist. O ihmiste välist, ihmise ja eläime välist, sekä sit viäl eläinte välist. Mul ittelleni o kaikke tärkeint toi ihmise ja koira väline side. Mää olivvaa kahre kuukaure ikäne ja kahre kilo painone, ku mää muuti mun emo tykkö Jenni tykö. Kai maar mää pirä Jennii mun äitinä, ku se ruakkii munt, viä ulos ja harrastuksii ja antaa paljo halei ja rapsutuksii. Kyl se pittä myäs aikamoist jöötä mul. Mää kyl tarttenki kurii ja järjestyst. Emmää muute tulisis yhteiskuntakelposeks koiraks. Jenni kyl sanoo, ettei ol koira äiti, tai mamma. Olkoo Jenni sit vaa. Mu ihmine se o kuiteski, eikä kenenkää muun. Paitsi tiätty Turre vei mukanans sateenkaarisillal palase Jenni syränt. Tää Valenttiini päivä o syrämmii täys. Mut mää toivoisi, niinku kaikki missikandinaatitki ain toivoo maailmarauhaa, ni mää toivoisi niit syrämmii ja vaaleapunast hörsöö jokasee päivää. Mää en ol mikkä Renee Deskart, mut kyl määki ajattele. Joskus. Nää oliva mu aatoksii ystäväpäiväehtool armo vuanna 2015.

Tohtori Koira

Munst tulee isona eläinlääkäri. Mää ole alkanu harjottelemaa sitä praktiikkaa. Tänäpän, ku Jenni oli töis, mää huamasi et Urpo ei nää kunnol. Urpo o semmone mun kokkone Ikea pehmokultsu. Mää alkasi repimä se vasemmast silmäst semmost valkost höytyvää poies. Mää luule, et se oli jottai mätää tai muuta pahaa verta. Jenni oli kauhistunu, ku se näki Urpo Ikea sillo, ku mu operaatio oli viäl keske. Oikiastas Urpo aivotki oli olohuanee lattial. Jenni tunki kaike, minkä vaa sai, ni Urpo silmäst takas sen sissä. Jenni puhisi jottai sualistamisest. Höh, emmää ol viäl Urpo pyllyy tutkinukkaa. Jenni peljästysisi sitä, et mää olisisi syäny sitä Urpo aivomassaa. Mul olisisis voinu tulla vaiks sualitukos. Onha meil kaapis parahviiniöljyy ja parsaa, ei hättä. Mää luule, et turvallisempas o pysytellä tassuterapeuttina. Mää tiärä heti, ku Jennil o paha miäli. Mää mene pökkimää sitä mu pinkil kirsul.Tassuterapeutti Tsorro hoitaa myäs etänä, feispuuki kautta näi alkuu.

Hiihtäjä-tuo hirveä peikko

Mää pääsi tänä koirulipuistoo. Siäl oli iha hirvee meno ja möyhy. Mullisäks siäl oli tusina haukkuu. Joku iso toopemanni hyppi Jenni selkää pari kertaa. Mää nauttisi oikke, ku Jenni sähähti sil. Jenni o niimpal pelottava, ku se suuttuu oikiasti. Jenni kyl oli jo valmiiks, ku persiisee ammuttu talviunilt herätetty nalle. Mää pidi sil menomatkal taas semmose personaltreinö-pualtuntise. Se sisälsi venytyksii, käde ja hermoje. Oli sit vähä tasapainoiluaki, ku maa oli iha jääs. No mää oli mummiälest siäl puistos kyl iha viksusti. Tosa toi Jenniki nyäkyttelee. Paluumatkal mää e enää viittiny leikkii personaltreinörii. Se puisto o iha Impivaara hiihtolaru viäres. Hui jösses, ku mää peljästysi yhtä hiihtäjää. Ens kuulusis vaa semmost suihsuih-ääntä, eikä näkyny mittä. Mää jäykistysi niille sijoilleni ja jäi tuijottama sitä ääntä kohti. Sit siält tuli ihmine, jol oli jokku tikut käsis ja jalkoihi se oli sitonu jokku laurakappalat. Mää pelkäsi niimpal, et meni Jenni taakse piiloo.Kotimatka mää oli iha Jenni viäres nätisti. Mää pelkäsi, et jos niit suksijoi tulisis lissä. Ei ihme, et talvisoras venäläiset pelkäsivä Suame hiihtävii sotilait. Niilku oli suhina lisäks pyssy seljäs.

PT

Mää ajatteli täsä yks päivä tehrä Jenni iloseks. Ajatteli mää kyl vähä ittiäniki. Mää pääti ryhty sen personaali treineriks eli peeteeks. Sit ei Jenni tarttisis hypätä missä kuntosalil, vaa se saisis sen sama reeni mun kans. Mää oli iha intoo täys mu ideast, ku Jenni tuli töist. Ei se ollu hyväl pääl alualkaenkka. Oli tainnu joutunu taas olema laste poliisi. No, mää ajatteli, et nysse piristyisisis. Heti ulko-ovelt mää lähri kauhia faartti. Aika hyvi Jenni pysysis mu peräs. Mää lisäsi kiarroksii. Me painetti läpi tuule ja tuisku. Sit yhres risteykses meit oli yhtäkkiä kolme koiraa, jarrut pääl. Toine oli semmone piäni lattiamopi näköne vanha mammakoira. Toine tass oli nuari haski, poika. Mää teutaroisi ja pomppisi. Jenni tartti kaks kättä, et se sai munt pysymä aisois. Se mammakoira omistaja sanosis Jennil, et mun kiinnipitämises tarvitaa voimaa. Se oli mun tarkotuski. Se oli lihaskuntoreeni. Mää huamasi, et Jenni tosissas käytti voimaa. Ja mää reuhosi vaa. Mut Jenni ei tajunnukka asia nii.Se oli oikiasti iha superkiukkune. Ei tainnu tulla munst peeteetä. Mää ole iha Personaal Tsorro vaa. PT kuiteski.