Haukuntavaalit

Keväällä o kuulemma taas jokku vaalit. Toi mun EU-moppeus ei oikke ottanu tulta alles, ni nymmä yritä uurestas. Mää ole aikkast vahvoil tosa haukkumises. Niihä ne ihmispoliitikotki tekevä, haukkuva toisias, minkä kerkeevät. Ihmiste pitäisis otta meist koirist malli. Me veretä aina yhtäköyttä, tai melkkest aina. Ei haitta, vaik olisis tsihauhau, berni, kultsu, tai vintturi. Meil o ain yhteine päämäärä. Maksimoira herkut ja rapsutukset. Ja jos joskus tule kränä, ni me oteta heti kunno matsi, eikä vast vuasie pääst. Mää reenasi haukkumist eile koirapuistos tunni verra. Mun piti oikke avata ääntä, ku mää ole muute iha hiljane poika. Mää ihastusi ensteks Penii, joka oli sakemannipoika.Sitku Peni lähti, ni sit mää rupesi kyärämä Nana. Seki oli sakemanni. Peni oli kaks ja pual vuatta ja Nana seittemä. Iät ja rotu ei haitannu yhtikäs mittä. Mää hyppisi kummanki selkää ja vähä naamaaki, mut ei ne innostunu. Mää luule, et Jenni vähä häpesis mua. Sit se häpesis viäl enempi, ku mää istahdi Nana ette ja rupesi haukkuma nii, et etutassat pompahti ylös hauku mukka. Mää ole siis alottanu mun haukuntavaalikamppanja. Mää varma tarttisi semmose podikaarti. Mummiälest se voisis yhtähyvi olla tyttö, ku poika. Mää aio ehrotta tätä hommaa mun siskol Lumil. Mää ku näi sen lonkkakuva, ni mää meinasi pyärty. Se o pelkkä lihast koko flikka, ei yhtää läskii. Siin olisisis ilkiämpiki haukuntavaalikandinaatti suu ammollas, ku Lumppari pistäsis tuulema. Mää orota nyvva kannustust ja viästei. Muistaka äänestä !