Onnellinen koira

Tänä o vuade viimine päivä. Aamul tuli Jennil puhelu. Kyläpaikka, mihi Jenni piti mennä vuatta vaihtamaa, siäl o emäntä sairastunu. Se oli siin sit. Mut mua ei yhtää haitta. Tääl, misä me asuta, ei ol viäl ainuttaka rakettii ammuttu, tai pommei paukuteltu. Jos kuure jälkke ruppe rätisemä, ni sit Jenni o mun turvana. Emmää kyl juhannuksenaka pelänny yhtäs, mut parempi olla varuillas. Ettei vaa tulisis semmost ikuist paukkukammoo, ku Jennil o. Yks uus vuas, Satakunnatiäl, isot pojat oliva heittänee semmose tykijytky suaraa auto alle nii, et se oli siäl räjähtäny. Kyl määki olisisi säikky, jos mu massu alla pamahtaisis. Tulisis maailma täytte rakettikakkaa. Satul, se kyläpaika emännäl o kans huanoi kokemuksii pommeist. Sillo kolme veljee ja ne aina kiusasis sitä pamauksil, ku ne oliva piänii. Satu taskussaki o räjähtäny. Tää jouluaika o ollu tosi kivaa. Jenni o ollu paljo koton. Munst tuntuu iha silt, ku se ymmärtäisisis mua paremmi ku enne. Yks setäki aamulenkil kysys Jennilt, et onk toi se villikko. Setä tarkotti mua. Jenni vastas myäntävästi ja setä oli vähä hölmistyny. Mää oli nii rauhallisest. Nii mettä vastaa, ku sinne huutaa. Jos Jenni ei rähjä mul, emmääkää rähjä sil.Mää toivo kaikil oikke lepposaa vuarevaihret ja ain parempa vuatta 2015 ! Huhtikuu kahreksas mää täytä jo kaks vee.