Lääkärissä-miksi?

No mää kävi tänä sit lääkäris. Jenni o hermoillu jo enemmä, ku tarpeeks. Sil o vissi viäl tuarees muistis Turre viimiset kuukauret. On siit kyl jo kaks vuatta, enempi, ku mun ikä. Anneta se hermoilu ny antteks. Hyvää Jenni vaa tarkottaa. Kaik alko viime torstain rallitokon jälkke. Mul ei ol noi nappulat oikke maistunu. Mää tiäsi, et jos mää pantta, ni sit kuppii ilmesty kyytipojaks jottai herkui. Ja nii tapahtusiski, varje daa, niinku ruattiks sanota. Sit mää ole kuulemma ollu haluto ja masentunu. Kai semmoseks tule vähemmästäki. Tämmäne nuari, viriili urho ei saa tarppeks styylata mimmie kans. Ain kiskota hihnast ja just, ku pääse nuustama, tuntuu karmee vetäsy. Kyl mää nii monee kertaa ole meinannu hikeenty. Onneks Jenni viä munt usemma kerra viikos koirapuistoo riahuma. Kyl mää sit otanki ilo irti. Tänää sit mentti sinne klinikal. Me matkatti pussil, keltasel vaaral. Siin heti, ku tultti sissä, munt piti punnita. Nou vei, mää pääti. Sit tuli resepsuunist yks tyttö Jennii jelppimä. 32,5 kiloo mää painasi. Kaks viikko sitte, lonkkakuveis mää e käyny lainkka puntaril. Jenni sanosis arviolt mu painoks sillo 38 kiloo. Sen mukka munt sit tainnutetti. Ei meinannu taju lähte. Tänä mää hääräsi muutenki iha tolkuttomasti. Yhrel ukol oli katti poksis ja mää hyäkkäsi tervehtimä sitä sillo, ku Jenni ilmotti munt saapuneeks. Se ukkeli peljästysis mua. Jenni oli taas kerra nolo. Mää en tajua ! Meilt elukoilt niinku kiälletä toi kommunikointi kokonas. Itte ihmiset pölöttävä ain ja kaikkial. Vähä aika jourutti orottama. Jennil tuati kaffet ja pulla. Mul ei mittä. Mää sampasi sen verra, et Jennilt irtos pullapala. Sen lekuri nimi oli Jelena. Se tarkasti mu hampaat ja ikenet. Ne oliva priimat. Korvii Jelena tunki jokku tikut. Otti jonku näyttee. Syrä ja keuhkot kuunneltii. Tottmaar mun syrän lyä. Määhä olisi muute kuallu. Eikä Jenni olis saanu mua mihenkä. Mut sit seuras se varsinaine harmitus. Jellu yritti katto mun peppuu. Se ei käy, se ei käy, se ei kertakaikkia käy. Mää istui koko 32,5 kilo painollani persuksilleni. Jenni ja Jellu temposiva mua yhres ylös. Mun kävi niit vähä sääliks ja helppasi pikkase. Ei olis kannattanu. Jellu tunki sormet mun pyllyy. Ja sit sattus. Jotkut ihmee anaalirauhaset oliva kuulemma iha täynnä jottai liäntä. Emmää tiärä, mut pahalt se haisi. Koko huane oli iha sakiana märäntynee kala hajust. Sen soki jälkee helpotti. Pikkase mää aristele mu peppuu, mut kaikekaikkia olo o parempi. Kyl se käynti sit varmaa kannatti. Nymmää nuku hyvät yäunet ja huame mää mene rallitokoo.