Huomenna, jos Jumala suo

Tänä o jouluaatto. Mää pääsi sittenki joulurauhaa. Me kävelti sinne Jenni kans. Matkal mää näi nii iso eläime, ette mää tiänny semmosii olevankaa. Me oltti just ylittämäs suajatiätä, ku se otus ohitti meiät. Klopoti klop vaa kuulus. Mää luuli, et mää ole ollu tosi tuhma, ku noutajaki jo tuli. Enkä mää ny tarkota mu rotuu. Mää säntäsi melkkest auto alle. Jenni käski mun rauhottu ja sanosis, et se o ratsupoliisi. Mää luuli,et poliisiauto sanoo piipaa, tai uiuiuiuiui. Mut, et se oli tommone karvaooppeli. Mummiälest ratsupoliisi King o pukeutunu punasee takki ja sil o liärihattu. Ja se o miäs. Toi oli isoo sinisee laste talvihaalarii pukeutunu naine. Ystävällisesti se poliisi kuitenki pyyteli anteeks, ku oli peljäyttäny munt. Mää olisisi varma pyärtyny, jos se kaike kukkuraks olisisis sanonut, et älkää peljätkö, sillä minä olen tullut ilmoittamaan teille suuren ilon. Onneks ei sanonu. Mää luule, et Jenni ei ollenkas ymmärtäny mihi me oltti menos. Se oli pukenu mul punase harlekiinikauluri, josa oli kulkusii. Mikä kamalint, mu pääs oli porosarvet. Mua iisutti se niimpal kauhiast koko matka aja. Mää pääti sit olla poro. Mää vetäsija vetäsi ja vetäsi. Jenni oli kiukust punasempi, ku mu kauluri. Mut sitku päästi Praahe puisto, ni mul oliki aika kivaa. Ihmise ottiva munst valokuvii. Mää käyttäytysi tosi hianoste. Siäl ol jottai turisteiki, ku ne puhusis enklantii. Jenni sanosis niil jotta semmost, et mää ole kouldenreindiö. Sit ne naurasis. Loppuje lopuks mää oli aika tyytyväine mu sarviini. Harmitta vaa, ku mää e päässy telkkarii. Tai ei harmita. Se harmitta, et Jenni ite rikkosis ne sarvet.