Mörköjä !

Mun ja Jenni sunnuntaipaseru sai merkillise kääntee, ainaski Jenni miälest. Mitäs ihmisenä onnii epäherkkä kaikil muutoksil. Meil koiruuksil o kellonenä, superkirsu ja kymmene muuta aistii mist töpselinenäset ihmiset voiva vaa haaveilla. Mää ny käytä täsä stooris karunnimii, vaiks suurimmal osal lukijoil ne ova täyttä hepreaa. Munt ne pitävä kupleti juanes kii. Oltii jo kävelty hyvä hetki. Sit me oikastii kaupunkisairaala-aluee läpi. Siäl o seki talo, misä mu Ihmismamma Varpu kuali neljä vuatta sitte, melkkest päivälle nii. Sitku tulti Kasketiä ja Kunnallissairaalatiä kulmaa mää rupesi pitämä semmost piäntä " Uh, uhh, uhh "-ääntä. Semmost joka nousee tualt syvält sisuksist. Jenni höpisi tiätty jottai, et älä ny ja päläpälä. Matka jatkusis kohti torii. Mää käveli koko aja pää takakenos ja pitäsi sitä ääntä, uhuhhii. Sit me tultti Itäsepitkäkaru ja Kaskekaru kulmaa. Mää sekosi täysi. Mää rupesi haukkuma iha henkehäräs. Jenni tarkasti mu tassapohjat ja kaik. Ei ollu mittä NÄKYVÄÄ vikka, ei tiäteskä. Mää yriti viästittä Jennil, et eikse nää ja tunne tota ?! Ei tullu mittä. Mää e suastunu lähtemä mihinkäs. Jenni soitti itku kurkus mu Ihmispappal. Seki oli iha suu ymmyrskäisenä luuri toises pääs, kuse kuuli mu haukunna. Mää e halunnu lähtee takaspäi, e ettippäi, e sivusuuntaa, e minnekkä. Mää oli nimittäi kauhust kankia. Ja Jenni itki. Ain se kans o parkumas, mamis. Jotenkute me päästii lopultas kauppatoril. Vaihreltii katuu pualelt toisel. Aurasilla kohral mää lopeti kaike kääntyily ja älämölö. Jenni päätti tehrä testi. Kauppatoril me mentii pussi joka kulke suunnille samaa reitti, mitä me taaperretti. Jenni yritti olla ovela. Se uskosis, ettemää VAISTOO mittä. Vääri arvattu. Ei ihme, ettei se lotossaka koskaa mittä voita. Ku pussi kääntysis Kasketiält Kunnallissairaalatiäl, mää litistysi iha Jennii kiinni ja paino pää tassoje välii. Näimmää oli kunnes pussi kääntysis Lualavuaretiäl. Koht jääti poies pussist. Mää oli oma ihana itteni. Jälkkepäi Ihmispappa ja Jenni puhusiva puhelimes mu kohtauksest. Pappa ehrotti, et mää ole ennustajakoira, et mää näe jotta kualemaa tai semmost. Höh ! Emmää ny mihinkkä tulevaisuutee tiätty näe. Mut jotta mä NÄE ja NÄI. Kamut tiätä, mut sitä ei kerrota ihmisil. Ku ne kerra luuleva olevas luamakunna kruunu, ni selvittäkö asia.

Sepe Susi

Täsä yks ehtoo, ku mää oli ulkoiluttamas Jennii, ni meinasis tapahtuu valla kauhei. Siin mu oma koiruuspuisto viäres kulkee kävelytiä. Me olti hust lähretty puistost, ku mää näi tiätä pitki tulla tassutteleva oikia sure. Se oli vaaaaaltava. Se oli harmaa. Se oli kaks kertaa nii iso ku mää. Enkä määkää mikkä iha pikkane ol. Jenni aikosis murjasta se sure isännäl varsinaise puujalkavitsi siit surest. Se jäi vaa aikomuksest. Enne ku se hurtta oli eres meijjä kohral, ni se otti ja syäksysis mu kurkkuu kiinne. Onneks mää ole vaistonautti ja aavisti mitä tulema pitä. Mää nuustasi se akkressio ja epäsosiaalisuure. Mää ehtisi otta hypy taakseppäi. Se sure suuhu ei jääny ku pikkase mu hianoi rintaröyhyi. " Noh Lexa, mitä sää ny tommotti ? ", se isäntä lässytti. Mää pisti tassat ristii ja toivosi et Jenni pitäisis suus kiinne. Kyl se pitiki. Oli niimpal järkyttyny. Koko loppulenksu aja Jenni tarkisti mu kaulaa. Mittää jälkii ei ollu. Varmuure vuaks mää pirä remmi ain tosi tiukasti kiärrettynä Jenni kätte, ettei vaa pääse irti. Se oli nykki nii piukaste, et Jenniki meinasis joutu siihe kahakka. Susi tempasi ittes iha lällysti irti se ukkeli kärest. Taitaa olla hyvi koulutettu omistaja, ku uskaltava tommottis kulkee. Nii et olisis voinu tulla hirvee kalapaliikki jos määki olisi ollu irti. Kyl määki vähä murisi. Mialuummi mää kyl tapaisi lenksul Luumiki ja seittemä kääpiöö, ku tommosi susei.

Vaistonautti

Rakas päiväkirja ! Mää oli suunnillee viikko sitte Jyväskyläs Tassunautti-tapaamises. Oli se sevverra rankka reissu, et nny mää vast jaksa kirjotta. Mää tiäsi heti sunnuntain aamul, et jotta tapahtu. Jenni rupesis pakkaamaa mu vepe-kassii. Mää meni innost iha sekasi. Aamulenksul mää veri liinat piukkana nii, et yhrel meinas hermo mennä. Sitku tulti kotti, ni emmää saanu mittä syäryks, ku hännitti niimpal kovi. Lährö hetkel mää viäl törmäsi siihe Jenni operoituu polvee. Huuto oli aikamoine.Pihal meit orottiva jo Tete ja se mami Suvi. Meilloli Tetsku kans mahtavat oltavat auto takapoksis. Mää läähäti ensmäisee taukopaikkaa asti, joka oli Urjalas Suvi korvaa ku se ajo. Kyl silläki oli hermo piukas. Se sai tukkaas hiukka erillaist keelii, kuala-keelii. Se o taatusti luannomukast. Mitä sitä ny kiroomaa ? Höh ! Ku tauko oli piretty, ni munt ja Tete piti saara takasi poksii. Mää loikkasinki sinne iha kiltiste, mut sitku oli Tete vuaro tulla kyytii, ni mää ponkasi samatiä poies. Ei mul ollu remmii, pelkkä kaulapanda vaa. Mää lähri viilettämää Urjala taikapäiväs. Jenni karjusis " TSORROOOOOO, TSORROOOOOO ! " . Emmää välittäny. Sitmää kuuli pilli vihellykse. Mää pysähtysi ja kääntysi salamana. Se oli vaa jenni, ku siihe pillii puhku. E välittäny. Hetke kuluttuu mää nuustasi mu kirsul ihana kanahaju. Jenni oli ollu ovela. Se oli hakenu kipikapi autost semmosii kuivatui kanafilei. Mut kyl siin silti meni tovi, ennenku Jenni sai munt pandast kii. Jenni oli iha hermoloppu. Se melkke parkusis. " Senki torvi, tosa o iso valtatiä parisara metri pääs ja sää pölhökki juaksentelet tääl ku viimist päivää ! ". Mut ei se sen enempä mua kurmoottanu. Meinasis olla mu viimine päivä. Olisis ollu komiaa, ku Jenni olis kirjottanu Tsorrolandiaa viästi, et kapteenil tuli yllättävä este. Mut minkä mää sil voi, etmää ole koira ? Emmittä ! Mullo vaisto ja se sanosis heti aamust, et tulee kiva päivä, enkä mää luanteelleni mittä voi. Mää ota ilo irti ain ja kaikkial misä vaa o mahrollist. Mää ole vaistonautti.

Musti

Mää olenny juhannukse viatos mökil. Mulloli hirvee järkytys, ku mää huamasi, et täällo myäs mu pualvuatias koiraserkku kotoo dö tuleaa Sulo. Se o semmone valkone lelukoira näköne otus. Eikä Sulo mul mikkä verisukulaine ol. Tää sukulaisuussuhre tulee ihmiste kautta. Mu ihmiseenoki perhe o hankkinu ittelles Sulo. Siit saara tekastu sana serkku. Mää olevvast kolme vuatta. Mää ole iha laps viäl. Mää käyttäyrynki ku laps. Mää ole piäni vaik mää painanki 37 kiloo. Jenni viäl ain valhettelee, et 40 kiloo kultaa. Sulo painaa vaa seittemä kiloo tai jottai.Heti Vinetas, siis se o meijjä kesäpaika nimi, ni mää aavisti pahaa Sulo nähressäni. Se oli viime keskiviikon vepe-reeneis. Sulo räksytti terassil airattuna reenie aja. Mutku vepetys oli ohitte, munt laitetti sisäl ja Jenni ja mu Ihmispappa ja SULO lähtivä autol Turkuu hakema jottai Jenni tavaroi juhannukseks. Mää oli tyrmistyny. Sitku ne palasiva, mää oli iha villinä. Mää sai kuulla, et mää olejjo iso poika ja suaraa sanottuna kaikkee muutaki sontaa tuli kuultuu. Ja tää Sulo-piäni, Sulo-ressukka, Sulo-ihanuus, Sulo sitä ja Sulo tätä o jatkunu koko juhannuksen. Mää ole kuulemma liia rohmo ja vauhrikas ja villi ja kesyttämätö. Sulo VOI peljätä mua. Voi hellalettas senttäs. Kerranki mullo kamu mökil,ni meijjät piretä eros ja toista vaa pallutetta. Mää tee valitukse Hauhau-asiamiäs Unskinautil ja lakikoira Nerol. Siis eiks ihmiste järjettömyyrel ol mittä raja ? Vastaus o ei. Ain ku Jenni ja Ihmispappa lähtevä esmeks kauppa, ni Sulo oteta mukka. Mää jää mökkivahriks. Hei haloo Turku ! Me ei mukamas pärjätä kahrestas autos. Voi herraduudelis senttäs. Mää ohjaa ja Sulo o kaasu-ja jarrumiäs. Tehtäisis piänt juhannuskruisailuu tääl saaristos. Mentäis Nauvoo moikkaamaa tassiksii. Mutku ei nii ei. Ihmiset yrittävä väkisi rakenta meijjä koiruuksie välil samallaisii ennakkoluuloi ja estei, mitä niillo keskenäänki. Nynne o saanu sen aikaseks,et munst o tullu mustis. Mää itke ain, ku ne jättää munt ja lähtevä Sulo kans. Mää vaihra nimeni. Mää ole Musti, vahtikoira.

Käytöstapoja

Päiväkotikiusaamine, koulukiusaamine, tyäpaikkakiusaamine ja ny uusin o koirapuistokiusaamine. Munno pakko kirjotta, ku Jennil o nii paha miäli, et se iha itkee. Mää alota iha alust. Kerra talvel me mentii mu omaa koiruuspuistoo. Siäl oli kaks tessuu orottamas mua. Toine oli joku terrieri ja toine kaksvuatias lappis. Sit se niitte emäntä päätti, et lappis pelkää mua. Ne lähtivä pois ja mää jäi yksi. Seuraaval kerral ku ne samat koiruuret oliva mu puistos, ni se emäntä pyysi Jennilt, et me mentäis toisel pualel. Jenni näytti myrsky merkilt. Mutku mää oli niimpal innoissani puistoilust, me menti toisel pualel. Tätä jatku ja jatku. Jossai vaihees me ei käyty koiruuspuistos ollenkas. Ny olla vähä aikaa onnistuttu käymää simmottos, ettei vihamiälisii ihmisii ol ollu. Ollaa tavattu vaa kivoi kamuttajii ja niitte ihmisii. Kaik o menny hyvi. Mää ole reuhonu ja riahunu ja pelannu kuanopalloo ja tennispalloo kamuitte kans. Se tennispallo o muute semmone peli, et ihmisel o semmone linko jol se viskaa tennispallo ainaski tsiljoona metrii. Ku pallo o irronnu siit linkost, me koiruuret kilpaillaa kuka saa sen ensmäitteks kitusiis. No asiaan : tänää ehtool me oltii menos koiruuspuistoo. Isoitte pualel oli kaks piäntä tessuu ja yks semmon musta lassie. Ku ne näkivä munt, ni niitte pikkukoiritte emännät rupesiva touhuuma poislähtöö. Se toine akka kivahti Jennil, et munt pitäisis viärä kauemmaks. Mää pikkase luimisteli, ku mää pelkäsi, et koht räjähtää ; " Josset sää pysty pitämä tota rota kokost rakkias aisois, ei mun tartte Tsorroo liikuttaa ! " Mut Jenni oli hiljaa ja silitteli mua. Mää nojasi Jenni jalkaa ja määki oli iha hipihiljaa. Me EI liikuttu mihinkä. Sitku nää kaks sessee oliva lähtenee, ni Jenni meinas, et ny mennä sisäl. Ei onnistunu. Sitse musta lassieki lähti. Mää jäi yksi puistoo. Mua iisutti niimpal perkuleesti, et mää alkasi haukkuma. Hetke kuluttu se lassie jolkotteli ihmistes kans takaspäi. Mää oli revetä riamust. Mut se meni piänte pualel. Sit mää huamasi, et se lappis ja terrieri emäntäns kans oliva tulos kans puistoo. Neki luikahtiva toisel pualel. Se lappisämmä o puhunu munst pahaa ja levittäny kauhujuttui. Emmää muute ymmärrä. Jenni ymmärtä viäl vähemmä. Se meinaa kirjotta puisto porttii jonku viästi käyttäytymisest ja perättömie juttuje levittämisest, asiallise kuulemma. Nii et kylne ihmise ossaaava kiusaamise tairo iha misä yhteyres vaa. Me koirat ollaa toista maata.

Kielikoulua osa 2

Notta perkeles, ku alako toi kielilläpuhumine innostaa. Moon niin kova jätkä, että kyllä pohojalaastaki puhelen. Semmoosta oon ajatellu, että oonko häjy ? Palajo puhutaa semmoosta, että häjyt tulloo. Sillon tarakootetaa ilikimyksiä, kaiken tuhoojia. Moon saanu tiatohoni, että häjy on pikkupoika, nassikka, napataatta. No jotta o kumma, ku kahtalaasta asiaa yhyrellä sanalla tarakootetaa. Moon sen verra monipualine koira, että voin olla molempihia. Ja moon ollukki. Toivehena olis, että joku oikia pohojalaane kamu kirjoottaas oikiaa pohojalaasta, eikä tällaasta siansaksaa. Tuli ja leimaus ku oliski kivaa sellaane jutustelu. Moon kuullu, että pohojalaaset ovat kaikkista isänmmaallisinta porukkaa koko Suames. Kai sitte koiruurekki ovat. Se o hianoo. Itsenäine Suami ku täyttä 100 vuatta 2017, ni asiana olis juhulistaa sitä Tassunauttien tapaamisella lakeuksilla. Soon hyvä syy munki päästä kattelemaa, et mimmoosta o ton mu ihimise toine puali.

Kielitaito on rikkaus

Mun ihmine mokas kerra itensä iha yyberisti. Se oli jotai sata vuotta sitte kesäduunis jonku tsadilaise juottola terassil tarjoilees bissee. Kerra sit yks kundi tilas yhe tötterön. Jenni vastas sil sillee kohteliaana friiduna : " Voi anteeksi nyt, mutta meillä ei tarjoilla jäätelöä." Kelatakaa hei frendit, oliks noloo ? Oli ja on vieläki. No mää funtsisi, et tämän jätkän bollaa ei mitkää kielet sekota . Sillee nevö ja evö. Mää alota tsadi opinnot. Meikäl ku o noit kamui iha tsiljoona Tsadis ja varsinki mimmei. Siin ei sit ittees nolata, ei. Meikä rakastaa skutsii. Siel saa painaa liinat ja urku auki. Varsinki ,ku tulee kesis ja arska brennaa, ni mennää landel. Tai ei se meitsi paikka mikää lande oikeesti oo. Pargas o oikee kaupunki, semmone miniskidi stadi. Siel saa kamut bamlata svenskaa iha satasel jos vaa himast, eli omast nupist löytyy kamaa, siis kielitaitoo. Siel sit koiraa puhutaa tsillee, et håuhåu. Pargasil o sen takii ain niinku joulu. Funtsikaa, ku kaikki pargaslaiset dogit ulvoo håuhåuta, ni o paikalliset vaahtosammuttimet eli skidit ihmeissäs. Loppuu ilkityöt ja pahanteko .Pargas onki kytil unelmaduunipaikka, varsinainen paratiisimesta. Nyt meikä lopettaa tän bullshiti jauhamise ja lähtee goisaa. Oorevuaa sanoo ranskis.