SYNTYMÄPÄIVÄ

Jenni kurmootti mua, ku mää oli syäny sen partakoneenterän. Ei sil ol partaa. Enkä mää syäny ku sen varre vaa. Jenni rakastaa kirjaa Peppi Pitkätossu. Ehkä se toivosis, et sil alkasis kasvamaa parta, ni se vois mennä siihe Pepi sirkukseen. Mää jää orottama. Jenni kyl sit syätti hätäpäissää mul parsaa ja parafiiniöljyy. Eli oikiastas ne rakettikakkat o sen oma vika. Toine asia mitä mää löysi roskiksest o semmone piäni kukkaruukku, josa o kasvanu jottai vihriää; pasiliskoo tai jottai semmost. Jenni oli klaninu ne ruahot poies nii, et se purkki näytti iha Part Simpsonilt. Mää ku ole tämmöne tiädemiähe alku, Alpert Tsorstain, ni totta ihmees mää tutkisi sen Simpsoni sisällö. Meil oli keittiös valkoset matot. Kuka pöljä pitää keittiös valkosii matoi ? No seuraavaks Jenni piti mul taas kauhia saarna. Se sanos, et ny kannattais olla kiltti, vaik se olis kui vaikkiaa. Tontut nimittäin alkava näinä päivinä kurkkimaan. Tontut kurkkimassa mitä ?! Sit Jenni soitti mul taas Irwinii ; "Pohjoiseen ja länteen itään salaa silmäillään. Tarkkaamatta ei jää mitään, ei ees yölläkään. Tarkkaamatta ei jää mitään, ei ees yölläkään". Emmää siltikä ymmärtäny yhtikäs mittä. Ja sitse alko. Kuulemma joskus apout kaks tuhat vuatta sitte synty Jeesus ja sil tapahtu kaikellaist. Ne oli kyl aika jännii juttui. Ens kesän mää yritä tassutella vette pääl. Jouluna viätetä Jeesukse syntymäjuhlaa. Suames saa vapaasti uskoo olikse Jumala poika, vai ei, mut jouluu juhliva silti kaikki. Sit jossai vaihees mää meni iha sekasi, ku mukkaa tuli Joulupukki ja tontut ja porot ja kiltit lapset ja joulukuuset ja kinkut, KINKUT,ja lahjat. No joo, viime jouluna mää sain sen takia Urpo Ikean, ku oli sen Jeesukse synttärit. Kai sit mää oli ollu viime vua viäl kiltti. Nymmää ole ollu aika hurja. Mut mää ryhristäyry ny. Mää saan kuulemma oma kalenteri. Mul o ny paljo fundeerattavaa.