Hiljaisia aatoksia

Mää ole ny miättiny paljo tätä meiä koiraelämää. Ens me ollaa semmosii palleroi, lelukoira näkösii ihanuuksii. Sitku me kasveta, ni meiä torelline luanne alkaa näkky. Semmose lelukoira kans o nii ihanaa ja auvoisaa. Varmaa samallaist ku ihmiste avioliitois alkuaikoina. Lelukoiraa o helppo kuljettaa ja sen kans saa helposti sympatiaa. Mut me kasveta. Toisist tulee omapäisempii ku toisist. Jotkut tottelee niit omii ihmisii ja viaraitaki iha helposte. Mää kuulu siihe vaativamppa sarjaa. Mää puhu ny meiä kovakorvaste pualest. Meit saa ja täyty komenta. Muute me äirytä valla mahrottomiks. Se o vissi sama niinku ihmislastenki kans ; rajoi ja rakkaut. Ne tua turvallisuure tuntee. Semmose, et joku välittä iha oikiasti. Kyl mää ainaki pane hanttii niimpal ku mää vaa jaksa ja kerkee, jos Jenni miälest mun pitäis tehrä jottai ja mää en suastu tai vaa en tahro. Meil o hirmusii faittei, siis yhteeottoi, mut me sovita ne ain. Mää oikke nää Jennist ku sil o paha miäli ku se o rähjänny mul ja joskus ottanu niskaläskeistäki kii. Ja sit joskus , ku sama tilanne toistuu jottai viirennekymmenenne kerra, ni mää ala tajuta, et hei,Jenni o oikias !Mää nöyrry. Kyl se vähä tämmösel alhval otta luanno pääl,mut järki voitta ain. Me koiruudet ei olla tyhmii. Se o mu johtolanka täs elämäs. Kaikkest ihanint o katto telkkarii Jenni viäres sohval iltasel. Se tekee ittelles leivät ja mul omat. Se o pilkkonu ne valmiiks. Sitku mää ole saanu rahnutust ja leipäni syäryks, mää hiippaile Jenni sänkyy. Ens alkuu, ku mää oli viäl se lelukoira, en saanu mennä sänkyy. Aika pia kuiteski Jenni heltys ja mää sai jäärä se viäree. Mää nuku iha rauhallisesti, enkä yhtää pemuta sänkys. Mää tiärä, et sit ei kunnia kukko laulasis. Koirie oikeesti kaikkei ihanint o tiätty juasta ja telmii vapaana. Täsä plokikirjotukses mää rajotu tähä meiä ja ihmiste välisee suhteesee. Mul tuatta suurta iloo nährä Jenni ilosena jostai munst johtuvast asiast. Mää yritä paina tapaukse miäle, mutku mää ole tämmöne villikko, ni aina mää en muista.Ja sit mää saa taas huutii. Meil o koto televisio viäres semmone purkki, josa o tassa kuva. Siäl o Turre, Jenni ensmäne kultsu. Mää tiärä, et jos marssijärjestys o oikia, ni mun paikka o joskus siin Turre viäres. Se olisis mul suuri kunnia. Mut mää ole viäl nuari ja vetreä, ilone ja vilkas. Mää aio tuatta Jennil ja kaikil muillekki viäl valtava paljo iloo.Mää tiärä, e harmejaki tulee, mut se o vaa laiffii. Jomppea ajatellen, Tsorro Olio