PErusVIlliSAnkari

Mää tiäsi se heti aamust, et tulee kumma päivä. Aamulenki jälkke Jenni pisti mun kaula noutajataluttime. Sit munt tunketti leijona-auto takapoksii. Mää haisto ilmas jännityst. Mun ihmispappa kuskas meiät kultsureffeil, mut ei sittenkä. Iha ensteks joku täti tiputti mun silmii jottai liäntä. Vähä aja pääst lähti näkö. Mää huahoti ku höyryveturi, ku mua jännitti nii paljo. Sinne ei-reffeil tuliva mun siskot Lumi, Fanny, Lara, Peppi ja veli Cosmo. Ja me EI saatu riahuu ! No sitku mää näi Jenninki jo viisinkertasena, ni sit toine täti huusi mua. Munt viäti semmosee piänee huaneesee ja nostetti pöyräl. Sit se samaine täti tuikki mua lampul silmii. Kaike kruunuks se pisti mua piikil suara suanee. Siin oli Jennil pitelemist. Mun olis kuulemma pitäny kuukahtaa heti, mut enpäs toiminukka ohjeitte mukka. Mää seisosi viäl, vaik mun jälkee piikitetytki kuukahti heti. Yks Sälli-nimine kultsu ei ehtiny eres petil asti , ku vaa pualiks. Kyl määki sit vihro ja viime pani maate. Mul ei ol mittä käsityst mitä sil aikka o tapahtunu. Mutku mää heräsi, ni Jenni oli tosi ilone. Mul oli kuulemma A-lonkat ja 0-kyynärät ja silmätki oli iha terveet. Tiätysti näi o asiat. Mut yhtä asiaa mää en tul koska ymmärtämä. Miks ihmees munt ja mun sisarukset raahata Helsinkki asti ja sit me ei saara eres tervehtää ?