torstai 20. marraskuuta 2014

Achtung-saksalainen käännös !

Terveisii rallitokost. Meni paremmi ku hyvi mun mittapuu mukka. Jenniki o yhtä hymyy ja rapsutust. Alku kyl ei ollu hyvä. Pihal Jenni sitos munt kiinni liikennemerkki. Se muisteli sitä viime kerra kaatumist, jonka mää aiheuti. Mää alkasi haukkuma siin sit. Kyl mää sen sit lopeti ku Jenni muuttusi iha mustaks kiukust. Se heristeli etusormeas mu kirsu eres. Olisis ny eres kerranki näyttäny keskisormee. Sitku harkat alko mää sai vedoestovaljaat. Mää inhoon niit. Sit Jenni vaihto noutajataluttimee. Sitä mää inhoon viäl enempi. Jenni sitos sen mun korvie taa ja leua alle. Mää rupesi venkoilemaa. Mää yriti purra sitä naruu ja pomppisi takatassuil nii, et lopultas mää oli itekki iha sekasi. Jennist mää e kohteliaisuussyist sano mittä. Voisis joku vaik soitta Leyseril, joka o Turu eläinsuajeluvalvoja. Mutta sit tuli SAKSALAINE KÄÄNNÖS ! Mää tei se heti iha oikke. Mää tei sen joka kerta iha oikke ja lopuks ilma namii. Olenkmää tottis ?Turu Tuamiokirkos o Totti hautakappeli. Se o sen paika merkittävi kappeli. Jossai prosyyrissäki sanota, et Aake Tott oli uros. Sit nimetti sen vaimot. Jos Aake Tott oli koira, ni kai muntki sit haurata sinne Tottis-kappelii ? Olisisis se ny paljo komiampa, ku olla tuhkana purkis telkkari viäres, niinku Turre. Mää luule, et jatkossaki mää ole iha Tott nois reeneis. Varsinki, jos tulee lissä saksalaist äksönii. Mää tartte kurii. Siit tulee nii kotone olo. Munst voisis tulla sotilaskoira. Mää saisi varma monta jellonaa mun kaulapandaa. Ja anteeks vaa tää ku ei ol kappalejako. Mää keksisi, et se johtu varma siit, ku mää kirjota tapletil.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti