Väärää ravintoa

Tapanipäivä ehtoosee mennes o kerenny koiruuret ja ihmisekki ahtama sissäs jos jonkilaist herkkuu. Mää ole syäny maksalootaa, graavii lohta, kalkkunaa, saunapalvii ja sinihomejuustoo. Ain välil mu nappuloitte pääl o Jenni lorauttanu kefiluspiimää. Ja massu toimii.Eikä ol eres ähky viäl. Ihmekoira jo eresmennyt Turre Elukka o täsä joulusyännis tehny pohjat. Mun o pakko kertoo se, et te ymmärrätte, ettemmää ol tämä huusholli ainoa pölhökki. Oli jouluaatto vuanna 1998 ja Turre oli pualvuatias. Turre ja Jenni oliva aatton kyläs Paattisil isos maalaistalos. Sitä mää ihmettele, et Jenni luatti vauvaa ja päästi sen vapaana ulos. Oli Turrel kyl joku alkeelline vilkkuva punane syrän kaulas, mut silti. Oli kulunu jonku aikaa, ku jenni meni ovel huhuilemaa Turree. Ei se tullu. Jenni huusi keuhkot pinkeenä iha paniikis, mut Turre ei tullu. Seuraavaks ohjelmas oli koiranpennu etsintää pimiäs mettäs. Oli ettitty jonku aikaa ilma tulost. Jenni ei ollu enää ainoa, joka oli paniikis. Sit ettijät pitivä talo pihal stratekiapalaveri. Jenni huamas mettäreunas vilkkuva punase valo. Jenni hiippaili niinku tonttu Turren tykö.Turtsi oli löytäny kinkkuliäme ja nualeskellu sen kitusiis. Yhtäaikaa tuli helpotus ja uus paniikki. Turre selvis siit sualaliämest henkis. Pitkä elämä se eliki, liki viistoist vuatta. Pitäisköhä mun jostai ettii taikaliäntä ?

Mammanvaihtajat hy

Härdemongöögel mää vaa sanon. Ylen uutisis oli juttuu kodivaihtajakoirist. Ne ressukat joutuva vaihtamaa kotii, ku ihmiset ova iha pallohukkasii sillo, ku koiruudel tulee murkkuikä. Mää käännä propleema toistappäi. Meijjä yhristys Mammanvaihtajat hy ( haukkuva yhristys )etsii uusii kotei mammoil, joist o tullu iha mahrottomii. Esmeks mu hyvä kamu Nero joutuu toistuvasti kärsimää mitä hulluimpii juttui. Tänäpän viimeks Nero mamma oli syyttäny Neroo kerjäämisest. Hei Mamma ! Meijjä ei tartte kerjätä yhtikäs mittä, ettäs tiärät. Nero oli kuulemma KATTONU kerjäte. Mää sanosi Nerol, et pist se Mamma optikol. Ja Unskinautti sit ; viäläki saa kuulla viimevuatisest jouluvaloje syämisest. Ei taira Unskinauti Mama tajuta, et ei meijjä pelkkä äly kirkkaus riitä valasemaa pimei teitä. Sitäpaitti U-nautti asuu kehä kolmose ulkopualel, niinku määki. Ain o pimiää, kesälläki. Martha kohtaloks o koitunu Mammarazzi. Se o ain lykkäämäs sitä opjektiivii Martha naamasse kii. Vähemmästäki palaa käämit. Maailma avuliain kamu, Pottupoika Leo o kans pelis Mammas kans.Kesäl, ku Mamma oli laittanu perunat mulla alle, Leo hermostusis. Kyl määki olisi. Miättikä ny Leo hätää, ku Mamma jemmaa ruakaa maaha. Se o meijjä koirie ETUOIKEUS. Leo oli salamana kaivanu potut ylös. Mitä siit sit seuras ? Huutii tiätty . Näit juttui o meit jokaist tassunauttii kohre ainaski tsiljoona tuhat. Tämmösilt epäkohrilt suajelemiseks mää olenny perustanu tämä Mammanvaihtajat ry:n. Heti ku Mamma käytös alkaa vaikutta epäilyttävält, ni eiku uhkaamaa Mammanvaihtajil. Ny tää yhristys o ku nenä pääs, koska o joulu tulos. Sillo mammoje pölhöys o huipussas. Miättikä ny ; Jenni leiposis piparei ja joulutortui. Piparit joutus roskiksee ja tortut semmosee vaaaaltavaa laatikkoo, joka tönöttä keittiös. Tosiasia o , ettei me tosissas haluta meijjä mammoist luapu, mut sitä ei kerrota. Se o joulusalaisuus.

Bond, Elvis ja Zorro

Kyl sen tiätä, etku suuret nimet tapaava samas piänes tilas, seuraa katastrooffi. Näi kävi lauantain. Elviksii oli kaks, eli toise oli pakko olla vale-Elvis. Juhlat oliva parhaimmillas, ku kuulus kauhia ärinä ja murina. Keskel stadioni kenttää näkys vaa valtava pyärivä möykky. Välil vilahti häntä ja kulmahampaat. Mää Zorrona huamasi sen ja suuntasi kirsuni kohti kutkuttavaa äksönii. Ajattelin mennä ratkasemaa tilantee. Ei olisis tarvittu ku suuri loikka ja viitan heilautus, ni olis stromppi jääny tapahtumat. Mut mää e päässy keimeihi. Jenni huusi ja Eine tarttus mua niskaläskeist kii. Siäl sit Bond ja Elvis saiva kahrestas pittä kivaa. Ihmiset oliva kauhuissas . Anu repis Bondii jaHeli Elvist. Siin oli hyvät neuvot kalliit. Salane akentti Eine ratkasi kriisi. Eine heitti tappelupukarie pääl kaffemukillise vettä. Siihe loppus ku Strömmi kusi. Tuloksena oli Elvikse verta vuatava korva. Heikkohermoisimmat jo pyärtyilivä. Onneks ea-joukot oliva paikal ja draama sai onnellise lopu. Mää sano teil hyvät ihmiset ; jos isot egot kohtaavat, ni tosiasia o, ettei ne selviä ilma konfliktii. Kute hyvi tiäretä, Bond o salane akentti ja sillo paljo erilaisii tempui takatassus. Elvis o keskittyny enemmi toho flirttailuu ja flikkoje iskemisee. Tottmaar Bondil ojjo ammattiski pualest etulyäntiasema tappeluis. Mut onneks saatii rauha maaha. Sitä mää vähä ihmetteli, et kui voi olla kaks Elvist ?

Aarteenetsintää

Mää pääsi tänäpän koiruuspuistoo. Ens mää oli siäl iha yksi. Jennii ei lasketa. Mää vahtasi aitaukse yhres nurkas ja kannatti se. Mu kaveriks tuli Roope, kuusvuatias semmone joku piän koiruus. Me juastii ku pualpohjatut. Mää juaksi nii täysil, et semmoses jyrkäs kurvis mu takatassut supas tyhjää ja mää meni mukkelismakkelis maaha. Sikaanit oliva piäles. Jenni meinasis saara syrähalvaukse, ku se luuli ensteks, et mu takapää petti. Onneks se tajus, et syynä oliva mu virhearvioinnit massast ja nopeurest ja Pytakoraa teoreemast ja maa vetovoimast. Sit mul tuli hirvee naskis. Se tarkottaa kakkahätää. Mää meni kentlemannina kauemmas ihmisist, ku Jenni ain valittaa, et mu kakka haisee silt itteltäs. Kyl paska o pilal jollei se haise, sanosis Jenni kumisetäki aikoinas, ku viäl maan pääl teki kepposii. No mää änkesi ja punkesi semmose lehtimato pääl mu lorti. Kakkaa o kahta sortti, prutikka ja lortti. Mää leiposi jälkimmäise. Jenni oli tapittanu silmä kovanas mu toimintaa ja hyäkkäs ku hyeena mu kakka kimppuu. Mut se ei löytäny sitä. Siin se sit kulki kumaras varti verra, mut turhaa. Lortti oli maastoutunu hyvi. Sit puistoo tuli kolmaski koira. Sen isäntä kysys Jennilt,et onk jottai tärkiää hukas. Ja mää hänniti, et älä vaa vastaa, mut turhaa. Jenni sanos iha pokkana, et kakka o hukas. Kyl mää häpesi. Iso ihmine ettii sontaa ja kerää sitä pussii. Tätä keräämisintoo mää ole aikasemminki ihmetelly, enkä viäläkää ol sitä ymmärtäny. Mää luule, et jos joskus ova rahat piukil, ni mää väännä kikkara Jenni lompakkoo. Siin olis aarret kerraksee.

Taikaa

" Anteekt vaa kaikil !", sanosis tuntemato pentu, ku se mönkersi poies matto alta." Mää ole oikiasti kultanenoutaja ja munnimi o Taika. Munt noiruttii pahaks kuninkattareks paha kuninkattare toimest hust sillo, ko mää syntysi. Se oli äitipuale kosto mu emännäl Tuhkimol. " Kaik toiset pennut kattosiva suu ammollas Taikaa. Tsorro, Taavi ja Unski rupesiva tutkimaa mattoo. Koht kaik pennut möyrisivä mato alla. Taika ja Luumikki orottiva kärsivällisest, kunnes tohina päättys. Prinssi Elmo avasis suus ja kysysis Taikalt : " Nny sullo kyl paljo selitettävää, ennenku me uskota koko juttu ." Kilttinä kultsuna Taika alotti kertomise iha alust. Toiset pennut ja Luumikki kerääntysivä piirii Taika ympäril ja kuunteliva korvat hörölläs. " Mu ihmine, Tuhkimo oli maailma onnellisi tyttö, ku se sai munt. Äitipualta harmitti, et joku voisis yleensä olla ilone ja tyytyväine. Äitipuali o oikiasti noita, joka noitus munt pahaks kuninkattareks. Taika purkaantuisis vast, jos joku, joka o täynnä hyvyyt ja lempeyt ympäröisis sen kuninkatarhahmo. Onneks nii kävi, ku te romahritte matto kans mu pääl. Mää pääsi vapaaks."" Liia helppo loppu tarinal.", sanosis Hemppa. Sen pitune se.

Kuka on kuka ?

Paha kuninkatar, joka oli muuttanu ittes Lassieks lähestysis Luumikkii ja Dinoo, Taavii, Kyttist, Hemppaa, Lumii ja Unskii. Valtakunna toisel lairal Vilipi pennut ja Tsorro viilettivä täysil taikamatol kohti Mikkolamäe treenikenttää.Tsorro rupesis fundeeraamaa kuninkattare syvint olemust. Tsorro sanos prinssi Elmol, et uskosisko Elmo,et joku voisis olla niimpal paha, ku kuninkatar näytti oleva. Elmo vastasis kiältävästi. Kaik muut koiruudet yhtysivä miälipiteesee. Kultasetnoutajat ku ova semmone hyvätahtone lajike. Eivät ol itte pahoi, eiväkkä usko, et kukka muukaa olisis. Kuninkatar-Lassie väijysis puun takka nukkuvii pentui. Kuninkatart rupesis naurattama Taavi ja Luumikki. Luumikkihä oli hust ojentamas Taavii, ku uni iski. Samal hetkel Petu ohjaama taikamatto laskeutusis rymähtäe kuninkatattare pääl. " Olisis pitäny olla Unski, tai Taisto ohjaimis . " , haukahteli Leo. Taistonautti oli kaikkie ihailema tassunautti, jonka miähistöö kuulusiva Wilson, Bablo ja Luca. Unski ja Tsorro haaveiliva tassunauti urast. Taikamato alta kuulusis iha hirvee haukunta. Luumikki ja nukkuva pennut heräsivät mekkalaa. Luumikki sanosis koiril, et niitte pitäisis piirittä taikamatto. Pennut tekivä tyätä käskettyä. Hetke pääst tuli pikimusta kirsu näkyvii. Sit näkysis koko koira. Se oli kultanenoutaja ! Päätösjakso ilmestyy mahrollisimma pia.

Krimiltä tuulee

Pahal noiral oli käressäs myrkytetty possupotka. Se oli se possu, joka rakensi heinätalo. Asiaan ! Tsorro hotkasi se yhres sekunnis ja nukahti syvää unee. Sil samal sekunnil kaik muutki koko valtakunnas nukahtiva. Luumikki oli hust antamas toko-treeneis Taavil läksytyst huanost suarituksest, ku uni iski. Kulus tunti, kulus toine ja kolmaski.Luumikki oli tehny tärskyt naapurivaltakunna prinssi kans seuraavaks päiväks Kakarlammel. Prinssi nimi oli Vilip ja silloli kans ainaski seittemä kultsupentuu. Oliva prinsessat Helle ja Martha, joist kumpikaa ei heränny herneesee patja alla. Sit oli muutama prinssi, Nero, Elmo, Elvis, Petu ja Leo. Vilippi alkasi ihmettelemä, ku sovittuna ajakohtana kettä ei ilmestyny paikal. Prinssi Elmo hermostusis iha kauhiaste. Elmo joi taikajuamaa , joka terästi jo ennestäs loistavaa hajuaistii. Prinsessat Helle ja Martha oliva neulonee semmose lentävä mato, jonka avul kaik Vilipi kultsut lähtivä naapurivaltakuntaa. Hämmästys oli suuri, ku rajaylitysmuarollisuuret oliva puhras nolla. Elmo johrol Vilipi pennut löysivä pulleamahase Tsorro. Martha rupesis nualema Tsorro kirsuu ja sit Tsorro heräs. Tsorro kertos mitä oli tapahtunu. Pennut päättelivä aiva oikke,et ny oliva Luumikki ja toko-treeniläise vaaras. Pahal kuninkattarel oliva totisesti pahat miäles. Se oli muuttanu ittes pentuje suasikkihahmoks Lassieks ja oli palaamas kottis suunnittelema Luumiki ja pentuje kaappaust. Jatkuu