Väärää ravintoa

Tapanipäivä ehtoosee mennes o kerenny koiruuret ja ihmisekki ahtama sissäs jos jonkilaist herkkuu. Mää ole syäny maksalootaa, graavii lohta, kalkkunaa, saunapalvii ja sinihomejuustoo. Ain välil mu nappuloitte pääl o Jenni lorauttanu kefiluspiimää. Ja massu toimii.Eikä ol eres ähky viäl. Ihmekoira jo eresmennyt Turre Elukka o täsä joulusyännis tehny pohjat. Mun o pakko kertoo se, et te ymmärrätte, ettemmää ol tämä huusholli ainoa pölhökki. Oli jouluaatto vuanna 1998 ja Turre oli pualvuatias. Turre ja Jenni oliva aatton kyläs Paattisil isos maalaistalos. Sitä mää ihmettele, et Jenni luatti vauvaa ja päästi sen vapaana ulos. Oli Turrel kyl joku alkeelline vilkkuva punane syrän kaulas, mut silti. Oli kulunu jonku aikaa, ku jenni meni ovel huhuilemaa Turree. Ei se tullu. Jenni huusi keuhkot pinkeenä iha paniikis, mut Turre ei tullu. Seuraavaks ohjelmas oli koiranpennu etsintää pimiäs mettäs. Oli ettitty jonku aikaa ilma tulost. Jenni ei ollu enää ainoa, joka oli paniikis. Sit ettijät pitivä talo pihal stratekiapalaveri. Jenni huamas mettäreunas vilkkuva punase valo. Jenni hiippaili niinku tonttu Turren tykö.Turtsi oli löytäny kinkkuliäme ja nualeskellu sen kitusiis. Yhtäaikaa tuli helpotus ja uus paniikki. Turre selvis siit sualaliämest henkis. Pitkä elämä se eliki, liki viistoist vuatta. Pitäisköhä mun jostai ettii taikaliäntä ?