Bond, Elvis ja Zorro

Kyl sen tiätä, etku suuret nimet tapaava samas piänes tilas, seuraa katastrooffi. Näi kävi lauantain. Elviksii oli kaks, eli toise oli pakko olla vale-Elvis. Juhlat oliva parhaimmillas, ku kuulus kauhia ärinä ja murina. Keskel stadioni kenttää näkys vaa valtava pyärivä möykky. Välil vilahti häntä ja kulmahampaat. Mää Zorrona huamasi sen ja suuntasi kirsuni kohti kutkuttavaa äksönii. Ajattelin mennä ratkasemaa tilantee. Ei olisis tarvittu ku suuri loikka ja viitan heilautus, ni olis stromppi jääny tapahtumat. Mut mää e päässy keimeihi. Jenni huusi ja Eine tarttus mua niskaläskeist kii. Siäl sit Bond ja Elvis saiva kahrestas pittä kivaa. Ihmiset oliva kauhuissas . Anu repis Bondii jaHeli Elvist. Siin oli hyvät neuvot kalliit. Salane akentti Eine ratkasi kriisi. Eine heitti tappelupukarie pääl kaffemukillise vettä. Siihe loppus ku Strömmi kusi. Tuloksena oli Elvikse verta vuatava korva. Heikkohermoisimmat jo pyärtyilivä. Onneks ea-joukot oliva paikal ja draama sai onnellise lopu. Mää sano teil hyvät ihmiset ; jos isot egot kohtaavat, ni tosiasia o, ettei ne selviä ilma konfliktii. Kute hyvi tiäretä, Bond o salane akentti ja sillo paljo erilaisii tempui takatassus. Elvis o keskittyny enemmi toho flirttailuu ja flikkoje iskemisee. Tottmaar Bondil ojjo ammattiski pualest etulyäntiasema tappeluis. Mut onneks saatii rauha maaha. Sitä mää vähä ihmetteli, et kui voi olla kaks Elvist ?