Taikaa

" Anteekt vaa kaikil !", sanosis tuntemato pentu, ku se mönkersi poies matto alta." Mää ole oikiasti kultanenoutaja ja munnimi o Taika. Munt noiruttii pahaks kuninkattareks paha kuninkattare toimest hust sillo, ko mää syntysi. Se oli äitipuale kosto mu emännäl Tuhkimol. " Kaik toiset pennut kattosiva suu ammollas Taikaa. Tsorro, Taavi ja Unski rupesiva tutkimaa mattoo. Koht kaik pennut möyrisivä mato alla. Taika ja Luumikki orottiva kärsivällisest, kunnes tohina päättys. Prinssi Elmo avasis suus ja kysysis Taikalt : " Nny sullo kyl paljo selitettävää, ennenku me uskota koko juttu ." Kilttinä kultsuna Taika alotti kertomise iha alust. Toiset pennut ja Luumikki kerääntysivä piirii Taika ympäril ja kuunteliva korvat hörölläs. " Mu ihmine, Tuhkimo oli maailma onnellisi tyttö, ku se sai munt. Äitipualta harmitti, et joku voisis yleensä olla ilone ja tyytyväine. Äitipuali o oikiasti noita, joka noitus munt pahaks kuninkattareks. Taika purkaantuisis vast, jos joku, joka o täynnä hyvyyt ja lempeyt ympäröisis sen kuninkatarhahmo. Onneks nii kävi, ku te romahritte matto kans mu pääl. Mää pääsi vapaaks."" Liia helppo loppu tarinal.", sanosis Hemppa. Sen pitune se.