Notta perkeles !

Nymmää tiärähä, miks moon tällaane. Moon pualiks pohojalaane. Mun isääni Oiva o Seinäjoelta. Moon kuraveriine, niinku Jenniki, pualiksi sitä ja pualiksi tätä. Mutta nymmä vairaha tutumpaa murteesee. Soon kuitenki mun veres. Ja anteeksi kaikki oikiat pohojalaaset, ei ollu tarkootus loukata teitä ja murretta huanolla osaamisella. Mää oli tänä Salos mettäs touhuumas jottai, mitä mää en yhtää ymmärtäny.Oli siäl Pele ja Maggieki. Misty, mun äiti ja Rasmus, mun eenokki jäivä Eine hotteisi syämä pullaa. No itte asiaan ! Mun piti hakke ens semmost punast pötkylää, damiks ne ihmise sitä sanosiva, ja tuara se Jennil. Emmää viittiny. Mää hai sen ja juaksi Jennii kohti ja Jenni oli nii ilone. Mut just vähä enne ku mää olisisi juassu Jenni tykö mää tei täyskäännökse. Jenni ei lähteny juaksema mun peräs. Mää yriti toise kerra. Nymmää juaksi Jenni ohi niinku ohjus. Ei se taaska lähteny ottama mua kiinni. Ei ymmärrä leikist yhtikäs mittä. Seuraavaks mun piti hakke semmost karvast pötkylää. Siin oli oikiaa kanikarvaa. Mää en luapunu siit millä. Mun leuat meni sen ympäril lukkosse niinku pitpullil. Ne piti vääntä auki. Lopuks ihmiset heittelivä sitä punast pötköö ja huusiva " kvaak, kvaak ". Siis me ollaa lintukoirii. Ei me ny nii tyhmii olla, et me luultais semmost lentävää kangasmakkaraa linnuks. Jösses senttäs ! Kyl mää senki sit hai, mut lähri se suus juaksentelema. Mää tarvi liikuntaa. Onneks paluumatkal me saatii kirmata vapaana. Sit mää tei jonku väärä liikke ja Pele-setä otti mua niskaläskeist kii ja ravisti oikke kunnol. Mää en antanu periks. Siin oli kaks luupäätä rähjäämäs. Tarvitti kolme ihmist erottama meiät.Sen jälkke mää ja setä kuljetti taluttimes. Sitku olti takad Pele ja Rasmukse koton sisäl, ni taas Pele kävi munhu tassuiks. Pele joutusis arestii ja me muut saati herkui. Eine paijas mua niimpal, et Pele olisis varmaste syäny munt, jos olisis sen nähny. Kotimatkal mää sai sit kuulla, et moon pualiks pohojalaane. Mää halua helavyä, ku Jennilki o.

Hiljaisia aatoksia

Mää ole ny miättiny paljo tätä meiä koiraelämää. Ens me ollaa semmosii palleroi, lelukoira näkösii ihanuuksii. Sitku me kasveta, ni meiä torelline luanne alkaa näkky. Semmose lelukoira kans o nii ihanaa ja auvoisaa. Varmaa samallaist ku ihmiste avioliitois alkuaikoina. Lelukoiraa o helppo kuljettaa ja sen kans saa helposti sympatiaa. Mut me kasveta. Toisist tulee omapäisempii ku toisist. Jotkut tottelee niit omii ihmisii ja viaraitaki iha helposte. Mää kuulu siihe vaativamppa sarjaa. Mää puhu ny meiä kovakorvaste pualest. Meit saa ja täyty komenta. Muute me äirytä valla mahrottomiks. Se o vissi sama niinku ihmislastenki kans ; rajoi ja rakkaut. Ne tua turvallisuure tuntee. Semmose, et joku välittä iha oikiasti. Kyl mää ainaki pane hanttii niimpal ku mää vaa jaksa ja kerkee, jos Jenni miälest mun pitäis tehrä jottai ja mää en suastu tai vaa en tahro. Meil o hirmusii faittei, siis yhteeottoi, mut me sovita ne ain. Mää oikke nää Jennist ku sil o paha miäli ku se o rähjänny mul ja joskus ottanu niskaläskeistäki kii. Ja sit joskus , ku sama tilanne toistuu jottai viirennekymmenenne kerra, ni mää ala tajuta, et hei,Jenni o oikias !Mää nöyrry. Kyl se vähä tämmösel alhval otta luanno pääl,mut järki voitta ain. Me koiruudet ei olla tyhmii. Se o mu johtolanka täs elämäs. Kaikkest ihanint o katto telkkarii Jenni viäres sohval iltasel. Se tekee ittelles leivät ja mul omat. Se o pilkkonu ne valmiiks. Sitku mää ole saanu rahnutust ja leipäni syäryks, mää hiippaile Jenni sänkyy. Ens alkuu, ku mää oli viäl se lelukoira, en saanu mennä sänkyy. Aika pia kuiteski Jenni heltys ja mää sai jäärä se viäree. Mää nuku iha rauhallisesti, enkä yhtää pemuta sänkys. Mää tiärä, et sit ei kunnia kukko laulasis. Koirie oikeesti kaikkei ihanint o tiätty juasta ja telmii vapaana. Täsä plokikirjotukses mää rajotu tähä meiä ja ihmiste välisee suhteesee. Mul tuatta suurta iloo nährä Jenni ilosena jostai munst johtuvast asiast. Mää yritä paina tapaukse miäle, mutku mää ole tämmöne villikko, ni aina mää en muista.Ja sit mää saa taas huutii. Meil o koto televisio viäres semmone purkki, josa o tassa kuva. Siäl o Turre, Jenni ensmäne kultsu. Mää tiärä, et jos marssijärjestys o oikia, ni mun paikka o joskus siin Turre viäres. Se olisis mul suuri kunnia. Mut mää ole viäl nuari ja vetreä, ilone ja vilkas. Mää aio tuatta Jennil ja kaikil muillekki viäl valtava paljo iloo.Mää tiärä, e harmejaki tulee, mut se o vaa laiffii. Jomppea ajatellen, Tsorro Olio

Holmesi Tsortsi

Se eiline ainekokeilu ja rapula o muisto vain. Tänäpän tuli korvaus kärsimyksist. Meil oli Super-reffit Lukupuro koirapuistos Espoos. Meit oli Pyry ja Rudi ja Helmi ja Säde ja Taavi ja mää Tsorro. Me painetti ku heikkopäiset tunni verra, vähä yliki. Säde oli iha leidi, mut sen muksu Hemppa oli iha mahroto. Hemppa o mua nuarempi, mut silti se komensi mua ko mikäki justiina. Minkä mää sil voi, et mää ole alhva-uros ja tykkää näteist tytöist. Helmi oli tosi ihqu. Pitäiskös mun ny sannoo ihqudaa ? Mut muutki pojat huamas Hemikse ihanuude ja mehä vähä kilpailtiinki siit. Hemiksel meni lopulta kuunat piukka, ni sen ihmisvanhemmat veivät Hemikse ja sen äitylin Sätee kottii. Taavi, joka o Hemuli veli oli iha daun, ku poistuiva. Se yritti koira-aitaukse yli ja läpi. Sit mää pääti piristä sitä ja hyppäsi sen selkää ja rynkyti. Taavi ei ollu nii äksy, ku Helmi. Se meni selälleenki heti, ku mää vaa lähestysi. Kerra se kyl peljästytti munt kunnol, ku Taavi makas ketarat oikasena ja mää seisodi Taavi pääl nii, et mun killuttimet oliva sen naama pääl. Onneks Taavi ei napannu kiinni. Sit mää olisi Tsounukki ja kimittäisi niinku joku fifi. Lisää tämmöstä. Vapautta hurtil ja ihmisil nauruu. Kiitos kaikil, ku tulitte. Ens kerral mää ota mun naamio mukka. Ja mää lyä vetoo, et Helmi juaksee sit mun peräs.

PErusVIlliSAnkari

Mää tiäsi se heti aamust, et tulee kumma päivä. Aamulenki jälkke Jenni pisti mun kaula noutajataluttime. Sit munt tunketti leijona-auto takapoksii. Mää haisto ilmas jännityst. Mun ihmispappa kuskas meiät kultsureffeil, mut ei sittenkä. Iha ensteks joku täti tiputti mun silmii jottai liäntä. Vähä aja pääst lähti näkö. Mää huahoti ku höyryveturi, ku mua jännitti nii paljo. Sinne ei-reffeil tuliva mun siskot Lumi, Fanny, Lara, Peppi ja veli Cosmo. Ja me EI saatu riahuu ! No sitku mää näi Jenninki jo viisinkertasena, ni sit toine täti huusi mua. Munt viäti semmosee piänee huaneesee ja nostetti pöyräl. Sit se samaine täti tuikki mua lampul silmii. Kaike kruunuks se pisti mua piikil suara suanee. Siin oli Jennil pitelemist. Mun olis kuulemma pitäny kuukahtaa heti, mut enpäs toiminukka ohjeitte mukka. Mää seisosi viäl, vaik mun jälkee piikitetytki kuukahti heti. Yks Sälli-nimine kultsu ei ehtiny eres petil asti , ku vaa pualiks. Kyl määki sit vihro ja viime pani maate. Mul ei ol mittä käsityst mitä sil aikka o tapahtunu. Mutku mää heräsi, ni Jenni oli tosi ilone. Mul oli kuulemma A-lonkat ja 0-kyynärät ja silmätki oli iha terveet. Tiätysti näi o asiat. Mut yhtä asiaa mää en tul koska ymmärtämä. Miks ihmees munt ja mun sisarukset raahata Helsinkki asti ja sit me ei saara eres tervehtää ?

Achtung-saksalainen käännös !

Terveisii rallitokost. Meni paremmi ku hyvi mun mittapuu mukka. Jenniki o yhtä hymyy ja rapsutust. Alku kyl ei ollu hyvä. Pihal Jenni sitos munt kiinni liikennemerkki. Se muisteli sitä viime kerra kaatumist, jonka mää aiheuti. Mää alkasi haukkuma siin sit. Kyl mää sen sit lopeti ku Jenni muuttusi iha mustaks kiukust. Se heristeli etusormeas mu kirsu eres. Olisis ny eres kerranki näyttäny keskisormee. Sitku harkat alko mää sai vedoestovaljaat. Mää inhoon niit. Sit Jenni vaihto noutajataluttimee. Sitä mää inhoon viäl enempi. Jenni sitos sen mun korvie taa ja leua alle. Mää rupesi venkoilemaa. Mää yriti purra sitä naruu ja pomppisi takatassuil nii, et lopultas mää oli itekki iha sekasi. Jennist mää e kohteliaisuussyist sano mittä. Voisis joku vaik soitta Leyseril, joka o Turu eläinsuajeluvalvoja. Mutta sit tuli SAKSALAINE KÄÄNNÖS ! Mää tei se heti iha oikke. Mää tei sen joka kerta iha oikke ja lopuks ilma namii. Olenkmää tottis ?Turu Tuamiokirkos o Totti hautakappeli. Se o sen paika merkittävi kappeli. Jossai prosyyrissäki sanota, et Aake Tott oli uros. Sit nimetti sen vaimot. Jos Aake Tott oli koira, ni kai muntki sit haurata sinne Tottis-kappelii ? Olisisis se ny paljo komiampa, ku olla tuhkana purkis telkkari viäres, niinku Turre. Mää luule, et jatkossaki mää ole iha Tott nois reeneis. Varsinki, jos tulee lissä saksalaist äksönii. Mää tartte kurii. Siit tulee nii kotone olo. Munst voisis tulla sotilaskoira. Mää saisi varma monta jellonaa mun kaulapandaa. Ja anteeks vaa tää ku ei ol kappalejako. Mää keksisi, et se johtu varma siit, ku mää kirjota tapletil.

Koirien inhoajista ja läpsyttäjistä

Mä en ol kovi usse törmänny meikkäkamuje inhoajii, vaa jottai pari kertaa. Kevääl, ku lumi ( ei mun sisko ) oli jo sulanu, ni yks lauantai-aamu mä näi Jenni suuttuva jollekki muul, ku mul. Me lähretti aamulenkil. Mul oli iha hirvee pissahätä. Heti ku päästii ulos, mää ryntäsi lähimmä männy viäree ja nosti kinttuani. Kyl helpotti. Siin penkil, misä talopoliisit, korpit päivystävä istusi yks naine. Ämmä, sanos Jenni. Ei se ollu eres kauhia vanha, joku Jenni ikäne, nii. Se rupesis huutamaa Jennil. " Mitä sää sitä koiraas siihe kusetat ?! " Jenni suivaantusis sama tiä. " Tsorro ei ol oppinu käymä viäl pytyl, eikä lentämää lähimpä mettä. Ja jos mää estä Tsorro pissaamise, ni seuraavaks sää soittaisisit Leyseril (eläinsuajeluvalvoja Turus ). No eihä se ämmä saanu lakkaama ollenkkas. Se lupasis tehrä valitukse ja sit se se haukkusis Jennii. " Jos sun ainoa asias mul o mun ja mun koirani solvaamine, ni on sul köyhää. Sää tarttet hoitoo !" Jenni huusi. Kylmää vähä häpesi. Kerra yks äijä alkas huutama Jennil, et me käveltti vääräl pualel tiätä." Kai sun pyärässäs o kääntyvä ohjaustanko ?"Vastas Jenni. Mää en ol törmänny enempii koira inhoojii. Turre kans näit tapahtusis enempi. Jenni o kertonu mul. Yks talvi joku vanha täti oli kans ruvennu mekastama koirie pissaamisest ja kakkaamisest. Se oli yrittäny potkastakki Turree. Jenni oli sanonu sil mammal, et jos se oli nii kiinnostunu koira paskast ni hän olisis voinu antaa Turre kakkapussi sil mammal. Se mamma oli vaa huutanu ja mekastanu. " Pitäkää ny rouva hyvä suunne kiinni. Säästäkää voimianne. Te kualette kuitenki pia ." Toine Turre-tapaus jonka mää muista oli semmone, ku taas täsä meiä taloyhtiö pihas oli yks vanhempi pariskunta ruvennu mekkaloimaa. Sillo Jennil oli menny kuunat piukka heti." Nyt saatana saa riittää. Te olette jo neljäs kääkkä,ku aukoo mul suutas. Turpa kiinni, tai mää päästä koira irti !" Hah, Turtsi oli maailma lempei koira. Sen raivari jälkke oli vissi huhu kiiriny, et ei kannata sil kultsika omistajal sanno yhtä mittä. Se o hullu. Kukka ei pitkää aikaa ollu tullu valittama Jennil mittä. Kerra joku vanha kääkkä oli taas mutissu jottai. " Ensinnäki lähin Turre kakka löytyy Paraiste mettäst, meiä omilt mailt. Ja toiseks sade huuhtoo pissat. Haukkuuko rouva myäs niit kaljupäisii tatuoitui nahkarotsiukoi, joil o niittivyö ja nyrkkirauta ja remmis seehveri, tai rottvailleri ? Ette varmaankas. Joten pitäkää suunne kiinni nytki." Mun täyty ny myäntä, et mää vähä orota, et joku hyypiö aukoisisis päätäs mullekki. Jenni o nii näreissäs niist läpsyttäjistäki. Ne kuulemma näkevä, et Jenni yrittä koulutta mua, mut silti ne jäävä orottama koira kans tai ilma. No mää ruppe tiätty reuhoma ja Jenni o iha hiilenä. Tänäänki ku tulti sittarist yks naine huusi jo kauka, et ihana, ihana koira. No läpy läpy sit vaa.

Tsorro prkl !

Eile taas tapahtu kaikemmoist. Jenni hylkäs munt päiväl pitkäks aikaa. Onneks se jätti makuuhuanee ove auki, ni mää voisi pötkötellä sänkyl. Makuuhuanee ovi o ollu vuare verra kiinni ain, ku Jenni ei ol koton. Sen takia vissi, ku mää vauvana repisi makuuhuanee tapetit yhrest seinäst sil välil, ku Jenni oli töis. Nymmää en repiny tapetei, enkä ahminu kirjoi. Mää rupesi kellosepäks. Ei se kello kaua kestäny, se hajos lopullisesti. Huanoo tekkoo. Illal sit me lähretti marssima Alhva-sentterii rallitokoo. Me kävelti rivakasti ja oltii paikal varti liia aikasi. Me orotetti musta lappikse, Edi ja ihana kultsu, Aada kans. Edi oli mua neljä vuatta vanhempi ja vähä ärhenteli mul. Emmää ymmärrä ollenkkas. Aada taas oli mua vuade nuarempi. Aada oli ihana. Ens mää riahusi ja sit mää oli ainaki viis minuuttii iha rauhas. Alko kyllästyttämä. Yhtäkkiä mun teki miäli mennä pussaamaa Aadaa ja sit mää tempasi iha juaksuks. Jenni kaatusi. Emmää eres huamannu, et se oli siäl maas ketarat pystys. Harjotuksis piti taas olla niinku kirkos ; hiljaa ja kauniiste. Pöh ! Yks temppu oli semmone, et mun piti istuu ja sit Jenni piti kiärtää munt. Ei onnistunu. Jenni sai kotiläksyy. Mää en. Se kouluttaja selitti, et kurssi tarkotuksena o, et ihmise oppisiva ne sirkustemput ja sit koton opettaisiva koirias. Nii, siinäpä saa mua opetta. Mää ole pässi, tai eilise mukka mää ole perkele. Seuraaval kerral mää kusase semmose lapu pääl. Siäl ei saa pissailla, ku siäl o kokolattiamatto. Kyl siäl o pissitty ennenki. Mää ole nuustanu. Illal Jenni lähte Iirikse nimipäivil. Iiris o ihana. Se o eskarilaine. Saas nährä jättääks Jenni makuuhuanee ove auki.