Kongi kumahtaa

Kudaa kamut ! Mulloli eile tooosi kiva päivä. Se alko kamutreffeil Oliwer Twist änd shauti kanssa ( Olli )mu omas puistos. Mää oli paikal nippanappa enne Ollii. Me olla melkkest yhtävanhoi. Olli ommunt kaks kuukaut nuarempi, eli pikkupoika munsse verrattuna. Me olla kyl tavattu ennenki, mut siit ojjo vuas. Met aletti heti nuuhkima, kiärtelemä ja kyräilemä toisiamme. Jenni ja Kaisa, meijjä ihmiset ottiva valvova silmä käyttööns. Silloku mää oli Taistolandias maaliskuu, ni Taistonautti opetti munt haukkuma. Mää haukkusi nyttekki. Jenni meinasis oikiasti hermostuu. Onneks Kaisa sanosis, et kyl maailma ääntä mahtuu. Niimmää sai jatkaa möykkäämist. Munt iisutti, ku Jenni ihmetteli Olli jääkarhuturkkii. " Iiihana valkone, ihana samallaine, ku Turrel oli." Penkele ! ( Taimikinkku, mää lainasi sun sanaas, sori.) Ihmekoira Turre viäl puuttusis. Ko mää oli päästäny mölyt mahastani, ni met Olli kans lopetetti kyräily. Mentii kauemmas ja näytetti Jennil ja Kaisal vaa pyllyi. Häntylit heilusis, ku me nuustattii viästei. Sit alko sare. Mut sit, iha yhtäkkiä kuulusis kauhia TUTUM, PAMPAM ! Jenni ja Kaisa kiljahtiva. Met ruvetti Olli kans matsaamaa. Jenni rähjäs mul ja yritti saara munt remmii. Nou vei, ei käyp, ajattelimmää. Telkkaris ja jossai lehriski oli pölisty jonku Rooperti nyrkkeilymatsist, mut Olli ja mää päätetti panna paremmaks. Harmi, et Jenni muisti toimii. Yhtäkkiä mää sai kuanolleni kauhia satsi vettä. Jenni muisti Pulla-Eine vinki vere ( H2O ) käytöst. Siihe loppusis kisailu. Se konki, jota Olli ja mää luultii merkiks, oliki kuulemma ukkone. Pöh, merkki se oli. Mut onneks me nährää viäl. Toivottavaste ukkostaa.