Varhaiskasvatusta

Terve kamut ! Vauvva kasvattamine, opettamine ja hoitamine o vaativa juttu. Emmä ol sitä koska oikke ymmärtänykkä. Jenni jättä mun vastuul tyäpäivä ajaks tommose kolmikuise taapero. Ite valitta piänest palkast, mu mitä tekke, ku voisis palkita munt pitkäst päivätyäst. Ei mittä. O kiukkune jos lattial o pissaa. Tänäpän oli kyl kakkaaki ja se oli pikkase levinny, ku mää opeti Myrskyl koirapainii. Mut silti. Ja sit me molemmat riahuta , ku Jenni tule töist kotti. Me riahuta niimpal, et vaiks Myrsky pisut oliski paperil, ni meijjä tervetulotoivotuste jälkke paperit ova silppuna ja pissat, no... Myrsky ommu kans hyväs opis. Siit tulee varppina kuumatka upseeristo jäsen. Myrsky o nopia oppima. Lenksul se vetää ko piän hinaaja. Sit se ossa juasta meijjä momelitte remelit umpisolmuu. Se syä kaike. Se syä semmosekki asiat mihi mää e ainuttakaa nuuskasuu tuhlaisis. Sitse ossa jo haukku. Se yrittä komenta Jenni. Mää ole kyl yrittäny sanno sil et turha vaiva, mut se vaa räkyttä. Jenni räkyttä kans. Myrsky uusin laji o pissapaperi viäree pissaamine. Sen tähre meil ei ol enää ainuttaka matto. Öisi me tunketa ittemme Jenni viäre nukkuma. Mää tiätty hyppä ku mettäkauris sänky, mut Myrskyl ovviäl töpöjalat ja voimaa liia vähä. Se tömähtä sänky reunaa. Sit se alka mekkaloima ja Jenni o pakko nosta se kans sänky. Jos Jenni lisäisis mu palkka elikkäs herkui, ni mää kyl opettaisi Myrsky varsinaiseks herraskoiraks. Mut emmää viitti. Eik Jenni tiärä, et varhaisee kasvatuksee sijotetut herkut maksava aja myätä ittens takas.