Sairaanhoitaja

Hust joo ! Pitäisiskös ny lainata sitä Miälensäpahottajaa ? Eieieieieeieeiiiii ! Mut kyl mää pahoti mummiäle, mutte nii. Toi pikkuvauva o sit vaikia tapaus. Ensteks, niiku mää jo kirjoti, mun täyty hoita sitä päivisi. Opettaa kui olla koiriks ja ennekaikkee tärkein missio : KUI TEHRÄ MYRSKYST TASSUNAUTTI ! Omaa tahtoo Myrskyl ojjo pikkase liikaa. Se roikkuu mu korvas ja pöksykarvois ja häntylis ja kulkusis. Siin o kuulkaa kouluttamist enemmä ku muns koskaa. Mut, mut...ne raketit. Sillo ollu aika usse rankat rakettikakkat. Viimisimmät se tehtaili torstain. Torstaiaamul ku Jenni heräsis ni koko huusholli oli täys rakettikakkaa. Sil olisis saanu kuuhu ja takas ainaski kymmene rakettii. Siivoukse jälkke Jenni jätti munt pyllyst pörisevä vauvva vahriks. Ou mai Kaad ja Tsiisus ! Semmää vaa sano, et sit se rakettiainetehras vast käynnistysis. Poonuksena tuli pari oksennustaki. Mää linnottautusi olohuanee soffal, ku lattia lainehti vesirakettikakkaa. Onneks Jenni älysis lähte aikasemmi poies töist pelastama munt. Mää olisi muute pyärtyny siihe HAJUU ! Siis oikiasti PYÄRTYNY. Mut mitä tapahtusis ? Jenni höösäsis vaa Myrsky kans. Kyl määki ruppe lattial kakkaamaa jos se tua niimpal suure huamio ja rakkaureosotukset. Määhä siin oli kärsiny. Mulloli ollu vauvast vastuu ja huali. Ja sit se polttoainee haju. Pahempi oli ku petroolis. Nii,et mää ymmärä oikke hyvii sairaahoitajii. Eihä niittenkä tyäolot nykyä mittä huippu ol. Lissä vaarita ja henkilökunta vähennettä ja tyät lisääntyvä. Hust niiku mullaki.