MUUTTO JA MAIJA

Nymmää voin kertoo, ku täst tapahtumast o koht kuukaure päivät. Sillo oli kaikkest kauhein muuttotohina pääl. Oltii saatu kaik tavarat, huanekalut ja huanekalut, sekä paffilaatikot ja paffilaatikot ja paffilaatikot uutee kotti. Jenni oli illal iha sippi. Yks niist muuttomiähist tarjoutus lähtemä mun kans iltalenksul. Mää oli iha innoissani, ku sillo tällö se o tuanu mul nakei. Se sanooki mua Nakkirakiks. No mää lähri sit sen tyypi kans ulospäi. Jenni oli unhottanu kertoo, et mää ole aika kova poika tempomaa ja vetämää. Eihä tää taluttaja ollu sit ollenkas varautunu siihe, mitä tulema pitää. Heti, ku ulko-ovi aukesis, mää tempasi niimpal, et remmi irtos sen tyypi kärest. Mää lähri painelema pisi Lualavuare metti. Mää käväsi siin mu uures koiruuspuistossaki, mut ei siäl nii iltamyähäl enää kettä ollu. Mää vaelteli aikani, mutku mittä miälenkiintost ei näkyny, tai tuaksunu, mää suunnisti kottipäi. Oli mul hiukka,jos mää rehelline ole, ni mulloli nälkä ja Jennii ikävä. Mut emmää päässy sisäl. Haukkuu mää en uskaltanu, ku se o siin uures kotitalos ehrottomaste kiälletty. Mää tiäsi, et Jennil oli muutenki paha miäli mun tempust, enkä mää viittiny enempää sen miältä pahotta. Siin mää sit haahuili iha kotinurkil, ku semmone iso auto pysähtysis ja siält pomppas kaks sinist miästä ulos. Ne houkutteliva mua ja mää ajatteli, et mikäs siin, mennä mukka. Ei ol kivaa olla yksi ulkon. Sit munt viäti jollekki eläinsuajeluvalvojal ja mää ajatteli, et ou nou, mitä Jenni ny sanoo. Siäl oli paljo surkia näkösii eläimii ja mul tuli heti olo ettemmää kuulu joukkoo. Onneks mullo niskaläskeis, vai onkse korvalehres, siru. Siin o kaik tiarot munst ja Jennist. Jennil lähetetti viästi puhelimee, josa sanotti, et mää ole löytyny ja munt voi hakke siält valvojalt. Mää alkasi nukkuma. Yhtäkkiä se valvoja herätti munt ja sanosis et munt oltii tultu hakema. Onneks. Jenni oli heti viästi saatuas hypänny taksii ja lähteny hakema mua. Mää näi sen naamast, et se oli itkeny ja paljo. Kyl mua hävetti. Jenni sai sit lasku mun pelastusoperatsuunist. Se valvojatäti sanosis Jennil, ettei tämmäne saa tulla tavaks. Jenni loukkaantus ja mää näi, ku se meinasis sannoo jottai takas. Onneks se osas kerranki pittä suus kiinni. Mitä, jos mää e olisiskaa päässy kotti ? Jennil o täst seikkailust tiätty omat aatokses, mut tää ommu ploki ja mää kirjoti ny näi.

Tsorrolandian sääennuste

Mää tiärä, et ku meikäläiste naamoi kattelee, ni tulee hyväl miälel. Miättikä ny, kui mones koiraruakasäkis o kultsu naasmu. Onha meiä vallottava hapitus ollu yhre pankiki mainoksis. Ja me syärä turhat vakuutusmaksut. Mää ole tehny sen iha oikiasti. Tänä kesän o ollu huanot ilmat ihmiste miälest. Mummiälest näis keleis ei ol mittä valittamist. Mut mää anna vinki tonne telkkari meteoriiteil. Pitäkää se aurinkokuva käytös niinku ennenki. Ain ku orotettavis o ukkost, saret, tai muute vaa huanoo säätä, plätätkää näyttöö kultsun nassu. Ku oikee tuulee ja vihmoo, ni siihe sit kolme kultast aurinkoo. Ei tul valituksii enää, ei. Meteoriitti Tsorro o puhunu.

Nättärin noutajasta Ispoisten ihmekoiraksi

Mää ole nyssit muuttanu. Uus koti o iha jees, ku täsä o koiruuspuisto iha viäres. Mää luuli , et mää pääsisi jakamaa Tsorkeliumii uusil kamuttajil, mut ei. Me olla ny asuttu täsä uures koris kaks viikkoo. Molemmil viikoil o hissi prakannu hust sillo, ku o aamulenksu aika. Ensteks se ei suastunu tulema meiä kerroksee ja Jenni kipitti portaat ales jatuli hakema munt hissi kans. Ei siin kyl menny montaka minuuttii, mut silti mää vinkusi. Niinku mää sanosi, ni kahtena aamuna hissi ei tullu ollenkas. Kerra mää yriti iha nopiasti selvitä portaist, makopritsi siit tuli. Mää liukusi vattallani kaik neljä tassuu oikasenas alempaa kerroksee. Jenni meinasis saara slaaki. Tänää ei ollu muuta mahrollisuut, ku orotta. Ja kyl orotettiinki. Kylmää sit lopultaki pääsi koiruuspuistoo saarnamiäheks. Jenni häpesis mua jällee kerra. Mää e meinannu nahoissani pyssy. Mut mää olenki koira.

Tsorrolandiaa, Tsårråspråket

Mul tuli miälee yks päivä, et täytyyhä asiaa vihkiytymättömil tehrä opas meiä kiäle salaisuuksii. Kaik lähtee tiätty sanast KOIRUUS. Se o niinku vallato koira. Semmosii tyypei o Tsorrolandia täys. LENKSU o piiitkä lenkki joka tehrää se koiruure kans. Mialuite juaste ja kuraojie kautta. PÄPÄLÄ hellyyttää kovimmanki koiravihaaja. Tassu, joka o simmottos sopivasti vähä pyäriä ja pullea. Paras päpälä o sillo, ku se o just trimmattu MUNKKITASSUks. Eli munkkitassu o erittäi siisti ja hellyyttävä päpälä. Nykyää o suurta muatii otta PÄPÄLIE. Selhviekuva, misä ova koiruude ihmise ja koiruude päpälät. O ollu päpälä-lenkkari, päpälä-kumisaapas ja päpälä-nakujalka virityksii. Jos koiruus viärää esimerkiks ellil( eläintohtori ), ni koiruus alka HÄNNITTÄÄ heti , ku se hoksaa mihi tie vie; anaalirauhste tyhjentämisee.KUUMATKAl meiä ihmise lähettävä koiruutes sillo, ku koiruuksil o ollu torellisii koiruuksii. Koiruuret uhata lähettä välittömästi maatakiärtäväl raral. Semmone koiruus, jol o uhka pääl, o tiätysti TASSUNAUTTI. Tassunautti o mones asias erelkävijä. Yleensä tassunautit ova enne kuumatka tehnee paljo emppiirist tutkimustyätä. Kiälitiäteesee mu täyty perehty tarkemmi. Toivottavaste täst oli apuu sitä tarvitsevil.

Tehovepeilyä Tsorron tapaan

Eile oli mu vuare yks kohokohta. Vepe-reenit alkasi. Me ei oltu samas meres, ku viime kesä. Tää oli semmone yleisempi paikka. Siäl oli meno ku Istanpuli basaaris, ku me saavutti paikal.Oli koirii, ihmisii ja lapsii. Matka sujusis mukavaste Lumi-sisko kans auto takapoksis. Mää inisi ja Lumi vei. Ensmätteks meiät kaik koiruudet sirotti puihi. Kaikekukkuraks Lumi ja mää saati haukkupandat. Se o semmone älytö metallilaatikko kaula alla, jost tirahtaa sitruunaliäntä heti, ku haukku. Mu teki kyl miäli haukku koko panda tyhjäks, muttemmää viittiny. Mul ja Lumpparil oli tiukka linja ; ei hiiskahrustaka. Meiä ihmiset saiva semmoset numerolaput kaulaas. Se oli vuaronumero. Lumi ihmisel Antil oli ykköne ja Jennil nelone. Vähäks mua iisutti, ku Lumi pääsi heti tositoimii ja mää vartosi puukyljes. Toisaalta mul oli aikaa fundeerata. Mää kehitteli iha uure vepe-laji ; ihmis-vepe. Se o niimpal tyhmää, ku meiät luffet uitetaa meris ja järvis, vaiks siäl uisis viäl jääpaloi. Eile oli just semmone Titaniki jäävuari-ehtoo. Mu ja Lumi välis oli pari ekakertalaist, Niilo , sekä Capo. Kappeli o mu serkkupoika. Oli hyvää aikaa hioo ensiesitys täyrelliseks. No, Jenni irrotti munt puust. Jätti kaulapanda ja ujutti noutajataluttime kaulaa. Tarkotus oli, et mää menisi siihe kumipaattii ja Jenni jäisis rannal. Sitku Jenni huutasis mu, mu pitäis hypätä paatist ja uira rantaa. Niimmää teinki, mut enne mu täyrellist suaritust mää esitteli tehokkaa ihmis-vepe. Jenni pitäsis mua pandast kiinni ja yritti ohjata mua rauhallisesti veneesee. Rauhallisesti, ku mul oli intoo iha hirviästi ! Mää tempasisi pystyvolti, kaasi Jenni meree ja kaupapäällisiks muljauti se jo valmiiks kipiä olkapää. Sit oli semmone koko kylä kasvattaa-meininki ko mua jahratti, ettemmää men tervehtimä viarait. Jenni lillusis meres. Mää tei piäne kiitoskiarrokse ja hyppäsi veneesee. Mu suaritus oli täyrelline.

TSORROLANDIAN SUKUPUU

Kaikil hianoil koiril o sukupuu. O ihmisilläki sukupuu, mut ei sil ol paljo merkityst. Ei kukka ol kiinnostunu, ellei tyyppi ol joku kuninkaalline, niinku Viljami Vindsor tai Viktooria Pernadotte. Meiä tavalliste luffeje sukupuist ihmiset ova aika kiinnostunei. Mää tiärä, et mu ereltäjä, Turre isä oli tärkiä pritti-koiruus. Mut mää pistä paremmaks. Tsorrolandia kautta mullo tullu kokonaa uus perhe, ei uusperhe. Tsorrolandia sukulaisuussuhteet ova kimuranttimmat ku missää jenkkiläises saippuaoopperas. Mu otto-iskä o Elmo. Se o kultsu. Sit se o adoptoinu lapinkoira Kiira, joka o 3/4 lapikoira. Kiira o siis mu sisko. Dino ommu isoveli ja Dino mammaa mää pirä mu otto-ihmismammana. Se o se, joka ensmätteks sanosis, et Tsorrolandia o yks suur perhe. Tsorrolandia kautta mää ole saanu iha oikei veriveljii ja siskoi ; Taavi, Hemppa, Unskinautti, Peppinautti. Ne ova siit rajuimmast pääst. Lumi kans mullo yhteine kasvattaja. Me kuus ollaa niinku viisikko. Ain olla seikkailuis. Tsorrolandia jäsenii o jo jottai kakssataa ja seitkyt. Mää pirä kaikkii tsorrolandia jäsenii mu sukulaisina. Koiritte ihmiset ova kans tärkei jutui. Niitte kirjotuksii ku Jenni lukke, se huamaa, ette mää olkka ainoa vauhtiveikko, täystuho neljällä tassulla ja hännällä. Suku o iha paras !

EMPATIAKYKYÄ

Mää pääsi tänääki koiruuspuistoo. Siäl oli mu eiline uus paras kaveri Hugo. Eile me tehtii poikie juttui ; tuplakerroshampurilaine ja juna. Eile menos ja möyhys oli mukan myäs Luca. Hugo o koht kaks-vuatias labbis ja Luca yhreksä kuukaure ikäne berni. No Luca ei ollu tänäpän. Meil oli Hugo kans niimpal kivaa. Vauhti oli hurja. Se oli nii hurja, et mää juaksi oikia kylki erel täyres vauhris päi puuta. Kuulusis jottai rutinaa ja Jenni ja se Hugo ihmise kiljasut. Mää e ens ollu moksiskaa. Mää jatko juna tekko ja yriti Hugo selkää. Mut sitku piti juasta,mää rupesi ontumaa oikiaa etutassaa. Mää nilkuti. Jenni oli iha kauhuissas. Sit mää joutusi jättämää mu kamu ja lähtemä kotti. Jenni o iha turhaa hualissas. Se itte sai tänä toho oikiaa olkapäähä kortisonipiiki. Sen käsi ku ei liiku juur minnekkä. Siin o joku kiärtäjäkalvovika ja ahras olkapää ja huano ryhti. Nymme ollaa iha samikset. Meillo molemmil oikias käres vamma. Mää ossa eläyty täysil. Se o kultsuempatiaa.