Tehovepeilyä Tsorron tapaan

Eile oli mu vuare yks kohokohta. Vepe-reenit alkasi. Me ei oltu samas meres, ku viime kesä. Tää oli semmone yleisempi paikka. Siäl oli meno ku Istanpuli basaaris, ku me saavutti paikal.Oli koirii, ihmisii ja lapsii. Matka sujusis mukavaste Lumi-sisko kans auto takapoksis. Mää inisi ja Lumi vei. Ensmätteks meiät kaik koiruudet sirotti puihi. Kaikekukkuraks Lumi ja mää saati haukkupandat. Se o semmone älytö metallilaatikko kaula alla, jost tirahtaa sitruunaliäntä heti, ku haukku. Mu teki kyl miäli haukku koko panda tyhjäks, muttemmää viittiny. Mul ja Lumpparil oli tiukka linja ; ei hiiskahrustaka. Meiä ihmiset saiva semmoset numerolaput kaulaas. Se oli vuaronumero. Lumi ihmisel Antil oli ykköne ja Jennil nelone. Vähäks mua iisutti, ku Lumi pääsi heti tositoimii ja mää vartosi puukyljes. Toisaalta mul oli aikaa fundeerata. Mää kehitteli iha uure vepe-laji ; ihmis-vepe. Se o niimpal tyhmää, ku meiät luffet uitetaa meris ja järvis, vaiks siäl uisis viäl jääpaloi. Eile oli just semmone Titaniki jäävuari-ehtoo. Mu ja Lumi välis oli pari ekakertalaist, Niilo , sekä Capo. Kappeli o mu serkkupoika. Oli hyvää aikaa hioo ensiesitys täyrelliseks. No, Jenni irrotti munt puust. Jätti kaulapanda ja ujutti noutajataluttime kaulaa. Tarkotus oli, et mää menisi siihe kumipaattii ja Jenni jäisis rannal. Sitku Jenni huutasis mu, mu pitäis hypätä paatist ja uira rantaa. Niimmää teinki, mut enne mu täyrellist suaritust mää esitteli tehokkaa ihmis-vepe. Jenni pitäsis mua pandast kiinni ja yritti ohjata mua rauhallisesti veneesee. Rauhallisesti, ku mul oli intoo iha hirviästi ! Mää tempasisi pystyvolti, kaasi Jenni meree ja kaupapäällisiks muljauti se jo valmiiks kipiä olkapää. Sit oli semmone koko kylä kasvattaa-meininki ko mua jahratti, ettemmää men tervehtimä viarait. Jenni lillusis meres. Mää tei piäne kiitoskiarrokse ja hyppäsi veneesee. Mu suaritus oli täyrelline.