EMPATIAKYKYÄ

Mää pääsi tänääki koiruuspuistoo. Siäl oli mu eiline uus paras kaveri Hugo. Eile me tehtii poikie juttui ; tuplakerroshampurilaine ja juna. Eile menos ja möyhys oli mukan myäs Luca. Hugo o koht kaks-vuatias labbis ja Luca yhreksä kuukaure ikäne berni. No Luca ei ollu tänäpän. Meil oli Hugo kans niimpal kivaa. Vauhti oli hurja. Se oli nii hurja, et mää juaksi oikia kylki erel täyres vauhris päi puuta. Kuulusis jottai rutinaa ja Jenni ja se Hugo ihmise kiljasut. Mää e ens ollu moksiskaa. Mää jatko juna tekko ja yriti Hugo selkää. Mut sitku piti juasta,mää rupesi ontumaa oikiaa etutassaa. Mää nilkuti. Jenni oli iha kauhuissas. Sit mää joutusi jättämää mu kamu ja lähtemä kotti. Jenni o iha turhaa hualissas. Se itte sai tänä toho oikiaa olkapäähä kortisonipiiki. Sen käsi ku ei liiku juur minnekkä. Siin o joku kiärtäjäkalvovika ja ahras olkapää ja huano ryhti. Nymme ollaa iha samikset. Meillo molemmil oikias käres vamma. Mää ossa eläyty täysil. Se o kultsuempatiaa.