Tehovepeilyä Tsorron tapaan

Eile oli mu vuare yks kohokohta. Vepe-reenit alkasi. Me ei oltu samas meres, ku viime kesä. Tää oli semmone yleisempi paikka. Siäl oli meno ku Istanpuli basaaris, ku me saavutti paikal.Oli koirii, ihmisii ja lapsii. Matka sujusis mukavaste Lumi-sisko kans auto takapoksis. Mää inisi ja Lumi vei. Ensmätteks meiät kaik koiruudet sirotti puihi. Kaikekukkuraks Lumi ja mää saati haukkupandat. Se o semmone älytö metallilaatikko kaula alla, jost tirahtaa sitruunaliäntä heti, ku haukku. Mu teki kyl miäli haukku koko panda tyhjäks, muttemmää viittiny. Mul ja Lumpparil oli tiukka linja ; ei hiiskahrustaka. Meiä ihmiset saiva semmoset numerolaput kaulaas. Se oli vuaronumero. Lumi ihmisel Antil oli ykköne ja Jennil nelone. Vähäks mua iisutti, ku Lumi pääsi heti tositoimii ja mää vartosi puukyljes. Toisaalta mul oli aikaa fundeerata. Mää kehitteli iha uure vepe-laji ; ihmis-vepe. Se o niimpal tyhmää, ku meiät luffet uitetaa meris ja järvis, vaiks siäl uisis viäl jääpaloi. Eile oli just semmone Titaniki jäävuari-ehtoo. Mu ja Lumi välis oli pari ekakertalaist, Niilo , sekä Capo. Kappeli o mu serkkupoika. Oli hyvää aikaa hioo ensiesitys täyrelliseks. No, Jenni irrotti munt puust. Jätti kaulapanda ja ujutti noutajataluttime kaulaa. Tarkotus oli, et mää menisi siihe kumipaattii ja Jenni jäisis rannal. Sitku Jenni huutasis mu, mu pitäis hypätä paatist ja uira rantaa. Niimmää teinki, mut enne mu täyrellist suaritust mää esitteli tehokkaa ihmis-vepe. Jenni pitäsis mua pandast kiinni ja yritti ohjata mua rauhallisesti veneesee. Rauhallisesti, ku mul oli intoo iha hirviästi ! Mää tempasisi pystyvolti, kaasi Jenni meree ja kaupapäällisiks muljauti se jo valmiiks kipiä olkapää. Sit oli semmone koko kylä kasvattaa-meininki ko mua jahratti, ettemmää men tervehtimä viarait. Jenni lillusis meres. Mää tei piäne kiitoskiarrokse ja hyppäsi veneesee. Mu suaritus oli täyrelline.

TSORROLANDIAN SUKUPUU

Kaikil hianoil koiril o sukupuu. O ihmisilläki sukupuu, mut ei sil ol paljo merkityst. Ei kukka ol kiinnostunu, ellei tyyppi ol joku kuninkaalline, niinku Viljami Vindsor tai Viktooria Pernadotte. Meiä tavalliste luffeje sukupuist ihmiset ova aika kiinnostunei. Mää tiärä, et mu ereltäjä, Turre isä oli tärkiä pritti-koiruus. Mut mää pistä paremmaks. Tsorrolandia kautta mullo tullu kokonaa uus perhe, ei uusperhe. Tsorrolandia sukulaisuussuhteet ova kimuranttimmat ku missää jenkkiläises saippuaoopperas. Mu otto-iskä o Elmo. Se o kultsu. Sit se o adoptoinu lapinkoira Kiira, joka o 3/4 lapikoira. Kiira o siis mu sisko. Dino ommu isoveli ja Dino mammaa mää pirä mu otto-ihmismammana. Se o se, joka ensmätteks sanosis, et Tsorrolandia o yks suur perhe. Tsorrolandia kautta mää ole saanu iha oikei veriveljii ja siskoi ; Taavi, Hemppa, Unskinautti, Peppinautti. Ne ova siit rajuimmast pääst. Lumi kans mullo yhteine kasvattaja. Me kuus ollaa niinku viisikko. Ain olla seikkailuis. Tsorrolandia jäsenii o jo jottai kakssataa ja seitkyt. Mää pirä kaikkii tsorrolandia jäsenii mu sukulaisina. Koiritte ihmiset ova kans tärkei jutui. Niitte kirjotuksii ku Jenni lukke, se huamaa, ette mää olkka ainoa vauhtiveikko, täystuho neljällä tassulla ja hännällä. Suku o iha paras !

EMPATIAKYKYÄ

Mää pääsi tänääki koiruuspuistoo. Siäl oli mu eiline uus paras kaveri Hugo. Eile me tehtii poikie juttui ; tuplakerroshampurilaine ja juna. Eile menos ja möyhys oli mukan myäs Luca. Hugo o koht kaks-vuatias labbis ja Luca yhreksä kuukaure ikäne berni. No Luca ei ollu tänäpän. Meil oli Hugo kans niimpal kivaa. Vauhti oli hurja. Se oli nii hurja, et mää juaksi oikia kylki erel täyres vauhris päi puuta. Kuulusis jottai rutinaa ja Jenni ja se Hugo ihmise kiljasut. Mää e ens ollu moksiskaa. Mää jatko juna tekko ja yriti Hugo selkää. Mut sitku piti juasta,mää rupesi ontumaa oikiaa etutassaa. Mää nilkuti. Jenni oli iha kauhuissas. Sit mää joutusi jättämää mu kamu ja lähtemä kotti. Jenni o iha turhaa hualissas. Se itte sai tänä toho oikiaa olkapäähä kortisonipiiki. Sen käsi ku ei liiku juur minnekkä. Siin o joku kiärtäjäkalvovika ja ahras olkapää ja huano ryhti. Nymme ollaa iha samikset. Meillo molemmil oikias käres vamma. Mää ossa eläyty täysil. Se o kultsuempatiaa.

Vaalityön ihanuus ja kurjuus

Mää olenny vissi viiko verra ollu ehrokkaana kummikoiraks yhrel eläisairaalal. Ensteks tää oli kivaa ja jännää. Mul o periaatteena ollu alust asti pelata reilusti.Mu pahi kilpakumppani o yks mäykky ja tuntuu, et sil ei ol iha puhtai jauhoi pussissas. Tai siis se omistajal. Mää kysysi silt , et kui o mahrollist, et ain ku mää saa ääne, ni heti perää mäykyllekki ropsahtaa ääni niinku Manul illalline. Joku mäykkyy äänestäny vastas mul ja mu kamuttajil inhottavaste.Mää vähä masentusi, mut Jenni suuttusi. Mää enny oikke tiärä, et mitä se viäl keksii. Mut yks hyvä puali täsä koko hommas o. Mää ole saanu kokkee nii valtavaa samaa hiile puhaltamist ja yhteekuuluuvure tunnet, ette mää ol uskonu semmose oleva mahrollist. Kaik mu kamuttajat ova tehny iha oikiasti iha hirvee määrä tyätä ja mää arvosta sitä. Se jos mikä, o loppujelopuks arvokaampaa ku voitto. Semmone juttu o kumma, et mu feispuukkikamut ova tullee mul hirvee tutuiks ja läheisiks vaikkemmä ol kaikki eres nähny. Tää jo sinänsä ihme. Me olla yhres se saatu aikaa. Mää orota iha kamalaste sitä toukokuu Tassunautti-miittinkii. Mää toivo, et mää näkisisi mahrollisimma paljo mu vaalitiimiläisii. Mää tiärä, et täsä jutus ei ollu hauskuut yhtää, mut ajatuksiioli ja lämpöö. Iso syrä ja tassa teil kaikil. Tsorro

Kultsukin osaa hävetä

Eile oli sit se mu kauvva orottama koiritte päivä. Me kiärreltii tääl Nättinummes, misä me asuta. Oltii kottipäi tulos. Mää tuumasi, et parempi pissata nurmikol, ku jalkakäytäväl. Sitku mää oli lorotellu, ni yks vanha täti pompsahti Jenni ette. " Tartteeks sitä koiraa tulla tänne kusettama ja paskantama ?! " Mää tiäsi, et nysse tempu teki. Jenni o sukkeroinu ittes siihe, et heti ku joku alka urputtama munst jottai, ni Jenni huutaa samatiä. Mää oikiastas nauttisi tilanteest. Jennil o semmoset patenttivastaukset joit mää osasi orotta. Mää kerro ne ens. " Jassoo ,taas teikäläine. Ain teitäki vaa riittää. Sanos ny, mihi tämä koira olisis pitäny kusta ? " Täti oli vähä ihmeissäs, ku kilti näköne ihmine muuttusis raivottareks. Täti viittoili ja sanosis, et tonne mettä. " Tähä päivää ja kellolyömä, emmää ja viäl vähemmä mu koira ollaa opittu lentämä. Meilt ku o toho pusikkoo kilometri matkaa. " Täti ei ymmärtäny omaa parhatas, vaa jatko :" Sun postiluukust tarttis varma lykätä paskat, et ymmärtäisit ! Aijai, mää rupesi pikkase jo häppeemä. " Kuule, Tsorro lähi kikkara o Paraisil meiä mettäs. Ja äskö tää pissas, ei sontinu Sit siihe tuli se täti miäski sössöttämä. Jenni sai vettä myllyses. Mää tiäsi, et sitä ei ny pysäyttäis mikkä. "Sanoisiks te sama jutu jollekki niittivöisel, tatuoirul kaljul nuarel miähel, jol o remmis susikoira tai rottvailleri ?!" Täti sanosis, et olisis sanonu. Alus Jenni vissi teititteli, emmä muista, mut tähä se ainaski loppusis." Älä puhu paskaa ! On herrasväel asiat mallillas, ku suurin murhe o, minne lähiseuru koirat tekevä tarpees. Ja sitäpaitti täsä nurmikol o taatuste to viäres oleva kapaka juavuspäitte kuseskelleitte äijie kusta. Kai sää niillekki tulet natkuttama ?!" Sit me ruvetti lähtemä. Äijä rupesis jottai mutisema, joho Jenni tiuskasi " Mitässää sii mumiset ? Sano äänee, et määki kuule !!!" Ei sanonu. Mää häpesi ja mää häpesi. " Olis kirveel viäl töitä , ku teikäläisii maailmaomistajii ain löytyy lissä. Olette saanee säästetyks jonku piäne koppero ja luulette omistavanne koko maailma.Tulkaa kerra viäl aukoma päätänne mul, ni mää käske tä koira teiä kimppuu !" Jo tuli paksuu juttuu Jenniltäki. Onneks meil ei ol koton kirvest.

Tassuterapeutin vinkkejä

Kevät o semmost aikaa, et kaik ämmitte lehret ova täys monellaist neuvoo ja kuurii. Millo purotetta painoo, millo kohotetta kuntoo, millo sisustetta koti uusiks, millo mitä ja millo tätä. Mää ajatteli otta tämmöse kultsuterapeuttise näkemykse ihmise miäliala kohottamisee. Me olla luannostast söpöi ja vallottavii. Sitä ku vahvistaa semmottis ekspotenttiallisest, ni hyvää tulee. Vaiks me hyvää yritettä, nii priimaa tuppaa tulema. Täs on ny pari hyvää vinkkii. Ku su ihmine tule töist kotti ja sää huamaat, et se o iha alamais, ihmiste kiälel masis, ni tee lämmittelyks perinteiset vastaanottorituaalit. Juakse huaneest toisee, kanna kaik kenkät ja muu irtain omaisuus sun ihmisel ja ruavi matot rullal. Jos ei yhtä hymy ruppee irtoomaa, tee seuraavaa : ota olohuaneest, eteisest, tai mist tahansa huaneest, joka o makuuhuanee viäres, hyvä sihti sänkyy. Sää ole lämmitelly tarpeeks jo nois normisessiois. Ota vauhtii ja juakse. Juakse kohti sänkyy ja ponnista. Ponnistukse o oltava riittävä, jotta su vauhtis riittäisis sänky yli loikkaamisee. Tää o se vaikein vaihe. Sun täyty pompata nii, et sää ole selälläs kaik tassat taivast kohti sänky päätypuales lattial. Asia terapeuttist pualta autta, jos sää ole päätyny jumituksee. Sätkyttelet jaloillas ja olet onnettoma näköne. Lisätehoo saat, jos esimerkiks onnistut kaatama jalkalampu tai kilistelemä lasitetu hyllykö lasii. Mää testasi tämä tänä. Onneks mää sai itteni kankettu poies siält inast ennenku Jenni ehtis ottama kuvei.

Kuningas Tsordas

Mää ajatteli vähä uusii semmost vanhaa kreikkalaist satuu, ku "Kuningas Midas ". Se o tarina kultaa rakastavast kuninkaast, joka saa Dionysokselt ominaisuure, et kaik mihi Midas koskee muuttuu kullaks. Kunkul käy köpelöste. Ei se pysty syämä, eikä juama mittä, ku kaik muuttuu kullaks. Kaikkei kamalint o Midakse tyttäre Kultakauno muuttumine kultapatsaaks. Sit Midas ruppe fundeeraamaa, et ei kultakosketus olluka nii kuuli juttu. Sadul o kuitenki onnelline loppu. Ei se muute hyvä satu olisiska. Kuninkas Tsordas kertoo kultasestnoutajast, jonka tassa kosketuksest kaik ihmiset muuttuva ystävällisiks. Itsekkyys ja kateus poistuu kokonas. Se o kaikkest paras kohta misä Kuninkas Tsordas tapaa Puuttini. Putsku vetää vihriät miähet poies Ukrainast. Kremlist Tsordas lähtee moikkaamaa Obamaa. Obsku tekee sama, minkä Putsku teki erellisel viikol Venäjäl. Pualustusmenot nollata. Seikkailut muuttuva jännittävimmiks, ku Tsordas yrittä päästä terroristijärjestöje jäsente läheisyytee. Mut tiätty Kuninkas Tsordas onnistuu kaikes mihi ryhtyy. Eikä huanosti päättyvää satuu kannattais eres kirjotta.