Vaalityön ihanuus ja kurjuus

Mää olenny vissi viiko verra ollu ehrokkaana kummikoiraks yhrel eläisairaalal. Ensteks tää oli kivaa ja jännää. Mul o periaatteena ollu alust asti pelata reilusti.Mu pahi kilpakumppani o yks mäykky ja tuntuu, et sil ei ol iha puhtai jauhoi pussissas. Tai siis se omistajal. Mää kysysi silt , et kui o mahrollist, et ain ku mää saa ääne, ni heti perää mäykyllekki ropsahtaa ääni niinku Manul illalline. Joku mäykkyy äänestäny vastas mul ja mu kamuttajil inhottavaste.Mää vähä masentusi, mut Jenni suuttusi. Mää enny oikke tiärä, et mitä se viäl keksii. Mut yks hyvä puali täsä koko hommas o. Mää ole saanu kokkee nii valtavaa samaa hiile puhaltamist ja yhteekuuluuvure tunnet, ette mää ol uskonu semmose oleva mahrollist. Kaik mu kamuttajat ova tehny iha oikiasti iha hirvee määrä tyätä ja mää arvosta sitä. Se jos mikä, o loppujelopuks arvokaampaa ku voitto. Semmone juttu o kumma, et mu feispuukkikamut ova tullee mul hirvee tutuiks ja läheisiks vaikkemmä ol kaikki eres nähny. Tää jo sinänsä ihme. Me olla yhres se saatu aikaa. Mää orota iha kamalaste sitä toukokuu Tassunautti-miittinkii. Mää toivo, et mää näkisisi mahrollisimma paljo mu vaalitiimiläisii. Mää tiärä, et täsä jutus ei ollu hauskuut yhtää, mut ajatuksiioli ja lämpöö. Iso syrä ja tassa teil kaikil. Tsorro