keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Tassuterapeutin vinkkejä

Kevät o semmost aikaa, et kaik ämmitte lehret ova täys monellaist neuvoo ja kuurii. Millo purotetta painoo, millo kohotetta kuntoo, millo sisustetta koti uusiks, millo mitä ja millo tätä. Mää ajatteli otta tämmöse kultsuterapeuttise näkemykse ihmise miäliala kohottamisee. Me olla luannostast söpöi ja vallottavii. Sitä ku vahvistaa semmottis ekspotenttiallisest, ni hyvää tulee. Vaiks me hyvää yritettä, nii priimaa tuppaa tulema. Täs on ny pari hyvää vinkkii. Ku su ihmine tule töist kotti ja sää huamaat, et se o iha alamais, ihmiste kiälel masis, ni tee lämmittelyks perinteiset vastaanottorituaalit. Juakse huaneest toisee, kanna kaik kenkät ja muu irtain omaisuus sun ihmisel ja ruavi matot rullal. Jos ei yhtä hymy ruppee irtoomaa, tee seuraavaa : ota olohuaneest, eteisest, tai mist tahansa huaneest, joka o makuuhuanee viäres, hyvä sihti sänkyy. Sää ole lämmitelly tarpeeks jo nois normisessiois. Ota vauhtii ja juakse. Juakse kohti sänkyy ja ponnista. Ponnistukse o oltava riittävä, jotta su vauhtis riittäisis sänky yli loikkaamisee. Tää o se vaikein vaihe. Sun täyty pompata nii, et sää ole selälläs kaik tassat taivast kohti sänky päätypuales lattial. Asia terapeuttist pualta autta, jos sää ole päätyny jumituksee. Sätkyttelet jaloillas ja olet onnettoma näköne. Lisätehoo saat, jos esimerkiks onnistut kaatama jalkalampu tai kilistelemä lasitetu hyllykö lasii. Mää testasi tämä tänä. Onneks mää sai itteni kankettu poies siält inast ennenku Jenni ehtis ottama kuvei.

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Kuningas Tsordas

Mää ajatteli vähä uusii semmost vanhaa kreikkalaist satuu, ku "Kuningas Midas ". Se o tarina kultaa rakastavast kuninkaast, joka saa Dionysokselt ominaisuure, et kaik mihi Midas koskee muuttuu kullaks. Kunkul käy köpelöste. Ei se pysty syämä, eikä juama mittä, ku kaik muuttuu kullaks. Kaikkei kamalint o Midakse tyttäre Kultakauno muuttumine kultapatsaaks. Sit Midas ruppe fundeeraamaa, et ei kultakosketus olluka nii kuuli juttu. Sadul o kuitenki onnelline loppu. Ei se muute hyvä satu olisiska. Kuninkas Tsordas kertoo kultasestnoutajast, jonka tassa kosketuksest kaik ihmiset muuttuva ystävällisiks. Itsekkyys ja kateus poistuu kokonas. Se o kaikkest paras kohta misä Kuninkas Tsordas tapaa Puuttini. Putsku vetää vihriät miähet poies Ukrainast. Kremlist Tsordas lähtee moikkaamaa Obamaa. Obsku tekee sama, minkä Putsku teki erellisel viikol Venäjäl. Pualustusmenot nollata. Seikkailut muuttuva jännittävimmiks, ku Tsordas yrittä päästä terroristijärjestöje jäsente läheisyytee. Mut tiätty Kuninkas Tsordas onnistuu kaikes mihi ryhtyy. Eikä huanosti päättyvää satuu kannattais eres kirjotta.

tiistai 24. maaliskuuta 2015

TsorrOP

Mul oli tänäpän jännää. Mää pääsi Jenni mukka pankkikeikal. Mu kaulaa Jenni laitto " Ihmisen paras ystävä"- huivi, punase. Mää ole perinyssen Turrelt. Mää rakasta ajaa pussil. Mää oli nii intoo ja touhuu täys, et mää yriti pussi sisäl ovie väärält pualelt. Meinasis pää jäärä linkkuu. Onneks Jenni tempasi munt kaulapannast ja mää saa pittä mun kaunii mallise päänupi. Onneks pussimatka kesti ainaski pual tuntii. Mää sai tervehtii monta uutta ihmist. Sinne pankkii mentii vähä samallaiste ovie välist ku pussii. Mää pelkäsi, et taas mää jouru litistyksii ja emmeinannu mennä pankkii sisäl ollenkka. Sit mää rohkastusi ja kipiti iha, et hopihopi vaa pankkisalii. Neuvottelu sujusiva hyvi.Ne ova täs vaihees viäl salaset, mut optimismi o suur. Mää puhu vähä niinku meiä tikkataulu-pääministeri. Kivaa oli, jess ! Jos vaiks tassunautit saisiva sponsori. Sit me mentti viäl ihmissukuloima. Oli paljo pikkusii ihmisii. Kaikkest nuarin, Kalle yks vee ei peljänny mua yhtää. Ku Kallelt kysytti, mitä hauva sanoo, Kalle vastas : " Nauuu !" Kalle sanosis sen ainaski viis kertaa. Kyl vähä masensi. Kaike kukkuraks mää onnistusi hävittämä sen punase perintöhuivi. Jenni oli tosi pahoillas. Mää e ollu. Se oli flikkoje väri.

lauantai 21. maaliskuuta 2015

MAKUASIOISTA EI VOI KIISTELLÄ

Tommottis sanosis Jenni isoisä Jenni äitil, ku verilättyje pääl mansikkahilloo pisti. Mää voisi sanno Jennil samat sanat. Jos mää tykkä syärä multa ja muuta kakkaa, se ei ol Jennilt poies. Ei ol muka terveellst, kattia kans ! Kyl ihmisekki joskus syävä epäterveellisesti. Nykki Jenni vetäsis iso annokse kermajäätelöö. Ja mitä mää sai ? Nualla kipo. Ei se kermaka mittä terveellist ol. Mää tiärä. Multa o puhras luannotuate. Aina puhuta, et ihmise inhimillistävä lemmikkejäs liika. Ei mua ainaska. Mää ole koira ja ylppiä siit. Mää ajattele ku koira ja mää toimi niinku koira. Mullo avara miäli ja syrä. Jenni saisis mu pualest syärä verilätyi mansikkahillol, jos haluais. Mut se saisis anta joskus mun toteutta ittiäni ; syärä multapaakui ja hevosekikkaroi.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

AIKA VELIKULTA !

Ensvaikutelma o tärkiä. Se oli mu miäles tänä, ku me mentii GR: n ja Tee Äs Koo nome-päivää Maskuu. Mää pääsi samas kyyris mu sisko Lumi ja yhre ihana Aada kans. Mää oli iha kiltiste koko matka, melkke. Sitku pysährytti, ni mää näi rinkis varmaa ainaski sata kultsii. Ne oli kaik tullu fanittama mua. Mää e malttanu orotta, et takapoksi luukku olisis avattu, vaa mää tunki takaistuime selkänoja yli ja ryntäsi pihal. Siin metakas Jenni kaatusis. Sil jäi vaa pelkkä remmi kätte, ku mää tei mu aantree. Se oli täyrelline ! Jenni ja Antti huusiva molemmat Tsorroo. Kaik tiäsivä heti, kuka mää ole. Ensvaikutelma voi tehrä vaa kerra. Munt oli laitettu alottelijoitte ryhmää. Siäl oli paljo ihanii flikoi. Kyl mää ny semmoset temput ossa ja mää pääti vähä piristä turha vakavaa touhuu. Ain ko mu piti viärä se pötkylä, dami Jennil, ni mää juaksi korvat lepattae Jenni ohi. Mää luuli, et se olisis lähteny mu perää, mut ei. Eikä lähteny kouluttajakaa, Tuuli. Mää yriti monta kertaa, mutte saanu vastakaikuu. Jennil olisis pitäny olla semmone poliisitte mittari, mil oteta ylinopeut ajavii kii. Olisis mittari piipannu, ku mää suhasi. Seuraavaks oli vuaros riistaa tutustumine. Jenni melkkest yäkkäs, ku se näki niit velttoi variksii ja yhre loki raaro. Se kiältäytysis heti alkuu koskemast semmosee otuksee. Onneks Jenni kaima Jennifer reenautti mua sit. Mut mää ajatteli, ettemmää tommosist roskalinnuist viitti innostuu. Mää yllätä Jenni kesäl mökil Vinetas ja tua sil merikotka. Mää pääse varmaste lehtee. Päivä paras hetki oli, ku mää sai Eine tekemää pullaa. Mää sai niit kottikki. Mää oli päivää tosi tyytyväine. Kai Jenniki oli. Kouluttaja sanosis, ettemmää ol tyhmä. Mää olevvaa semmone velikulta. Et kyl munst viäl hyvä tulee. Kyl mää se tiärä, ja Jenniki tiätää.

maanantai 9. maaliskuuta 2015

TIMANTTITAPPI

Ihmine o sit kummalline otus. Voi olla, et mää ole alottanu täl samal mutinal aikasemminki. Mutku ihmine o nii kummalline. Puhuta nyssit kakkast ja pissast, sonnast, paskast, kusest, pisust, virtsast tai ulosteest. Omas se laskee semmosest reiällisest posliinitualist, jonka pohjal o vettä, ni jonnekki viämäreihi. Muinaisil roomalaisil oli jo viämärei. Ei toi nykyihmine mikkä ihme ol, vaikse nii luulee. Mökil voi olla semmone puusee. Se o iha kauhia laitos. Se o vissii hianoo elää alkukantasesti. Mut liha haeta kuitenki kaupast. Vaik viäres kasvaa hehtaaritolkul viljaa, ni leipäki osteta. Perunat saara istutettu juhannuksena ja sato korjata lokakuus, ellei pakkane ol kerenny enne. Nii, siit sonnast . Mää ole aina ihmetelly, et miks Jenni kerää mu kakka semmosee pussii. Sit se solmii pussi kauniisti ja paiskaa molokkii. Mut ny pomppas. Eile, ku Jenni oli keränny mu jätökset siihe maatuvaa pussii, ni sit se rupesis niinku leipoma sitä. Miättikä ny ! Aikune ihmine hypistelee paskapussii, ku mitäki aarret. Ja mu kakkaamine näyttää kuulemma vaikialt. Olenkmää syäny jottai ? Ainaha mää syä, multaa ja mitä milloinki. Niinku ny semmose ihmise pualikkaa pikkurilli kokose tapi, jol kuuluu hiplata kosketusnäyttöö, timanttise. Mää ole melkkest karhu. Karhul o pihkatappi, mut mul o timanttine. Murrrr !

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Tsorro Horror Band

Euroviisut ja piste. Mummiälest se o hyvä juttu, ku se Kurika Pena nimipäivät menee Viinii. Vai onkse ? Kaik ova niimpal ilosii, ku kehitysvammaset ova samal viival keskivertoväestö kans. Ensteks määki oli riamuissani, mut sit mää rupesi miättimä. Mää pelkää, et suamalaiset ja sit pia kaik eurooppalaisetki nauraa niit. Et ne lähetettä sinne niinku joksiki pelleiks ja sit keskivertoihmiset saava tunte ittes paljo paremmaks. Ja sit ne osotteleva ja naurava. Siin o se vaara, ku niist viisuist o tullu semmone merkilline soukilpailu. Musiikil ei ol enää kummostaka merkityst. Viimekski se itävaltalaine miäsnaine haki mummiälest huamioo sil erikoisuurellas. Oli se kyl aika hyvä piisiki, emmääsitä, mut. Mää toivo, ettei pojil käveis huanosti. Jos Pena pändi vetäyty kisoist, ni sit mää tarjoo Tsorro Horror Pändii tilal. Se o takatukka-kultsuje hevipändi, misä me kaik soitetta rumpui hännällämme. Voi meil muutama flikka kyl olla vokalisti. Ja meit saisis naura iha vapaasti. Suami olisis varmaste uutisotsikois ain Kiinaa myäre. Mut täsä vaihees mää toivota Penal ja pojil kaikkee hyvää.