TsorrOP

Mul oli tänäpän jännää. Mää pääsi Jenni mukka pankkikeikal. Mu kaulaa Jenni laitto " Ihmisen paras ystävä"- huivi, punase. Mää ole perinyssen Turrelt. Mää rakasta ajaa pussil. Mää oli nii intoo ja touhuu täys, et mää yriti pussi sisäl ovie väärält pualelt. Meinasis pää jäärä linkkuu. Onneks Jenni tempasi munt kaulapannast ja mää saa pittä mun kaunii mallise päänupi. Onneks pussimatka kesti ainaski pual tuntii. Mää sai tervehtii monta uutta ihmist. Sinne pankkii mentii vähä samallaiste ovie välist ku pussii. Mää pelkäsi, et taas mää jouru litistyksii ja emmeinannu mennä pankkii sisäl ollenkka. Sit mää rohkastusi ja kipiti iha, et hopihopi vaa pankkisalii. Neuvottelu sujusiva hyvi.Ne ova täs vaihees viäl salaset, mut optimismi o suur. Mää puhu vähä niinku meiä tikkataulu-pääministeri. Kivaa oli, jess ! Jos vaiks tassunautit saisiva sponsori. Sit me mentti viäl ihmissukuloima. Oli paljo pikkusii ihmisii. Kaikkest nuarin, Kalle yks vee ei peljänny mua yhtää. Ku Kallelt kysytti, mitä hauva sanoo, Kalle vastas : " Nauuu !" Kalle sanosis sen ainaski viis kertaa. Kyl vähä masensi. Kaike kukkuraks mää onnistusi hävittämä sen punase perintöhuivi. Jenni oli tosi pahoillas. Mää e ollu. Se oli flikkoje väri.