Plakiointia

Mauri Kunnas o plakioinu etukätte mun ploki-idea. Se o kirjottanu ja kuvittanu kirja " Seitsemän koiraveljestä" jo aikaa sitte. Sitäpaitti Kive Allu teki se kaikkest ensmäisenä. Mää plakioinki noit Krimi veljeksii. ; " Luumikki ja seittemä kultsuu". Nysse alkaa : Olipa kerra kuninkas ja kuninkatar, jokka saiva kaunii prinsessa, Luumiki. Tyttö oli nätti ku mikä ja viisaski viäl. Ensteks sen nimi oli Lumikki, mutku se rakasti koirii, ni se vaihto nimekses Luumikki. Eräänä päivänä kuninkatar kualla kupsahti. Kuninkas meni silt seisomalt uusii naimisii kaunii, mut häijy naise kans. Uus kuninkatar oli oikiaste noita ja se inhosis koirii ja Luumikkii. Tunne oli molemmipualine . Luumikki karkas mettää. Siäl oli piänes mökis kolme hyvää haltijaa, jotka täyttivä Luumiki toivee ja loihtiva seittemä kultsupentuu. Niitte nimet oliva Dino, Kyttis, Taavi, Hemppa, Lumi, Unski ja Tsorro. Ne oliva maailma ihanimmat koirapennut. Ne osasiva vaik mitä. Kaivaa kuappii, kiärii kuras, noutaa lelui ja äkseerata rallitokoo. Sit valtakunnas julistetti vepe-skapat. Häijy kuninkatar oli saanu selvil, et Luumikki asuu mettäs seittemä kultsu kans, joist yks oli hirvee hyvä vepes. Paha kuninkatar pukeutusis liha-kauppiaaks ja lähti mettä aikomuksena ryästää vepe-koira. Kuninkatar löysi tiä Luumiki majal. Luumikki oli lähteny kuure pennu kans toki-reeneihi Mikkolamäe kentäl ja jättäny yhre pennu kottisse, Tsorro, ku se oli ollu täysi tottelemato. No Tsorro haisto lihakauppiaa pyärryttävä haju ja juaksi innoissas sitä vastaa. Tarina jatkuu.