Nestemäistä avaruusjätettä

Mullo ollu hiukka heikos toi lenksuil käymine. Jenni kärsii possu lail jostai kummast keuhkotaurist. Sen voimat eivä riitä ku vaa koiruuspuistoo taapertamisee. Siäl mää si ole käyny koht kahre viiko aja kolmesti päiväs. Melkke ainaski, sil oliha mu Ihmispappa tääl Turus viikko sitte. Enivei, sanos enkelsmanni, niinku mää juurilt ole. En ol muute punajuuri. Tänäpän päiväpuistoilus oli kivaa, ku siäl oli yks kaksvuatias lapikoira Elma. Kyl me juastii, Elma erel ja mää peräsimes. Sitku mää ja Elma ruvettii vaa makkaamaa maas ja läähättämä, me lähretti kotti. Jenni kattosis tosa joskus alkuehtoost uutissi telsust. Mää OLI vinkunu ja iha selvästi ilmassu ittiäni, et mul oli pissahätä. Emmää saanu taaskaa vastakaikuu. Mää pinisi joku sata tuntii, eikä mittä. Ei auttanu muu, ku alotta lorottamine nelitassu-asennos Jenni hianol karvamatol. Sit kuulusis kauhia Kolkata-Olga murahdus : " TSORROOOOO, mitä sää touhuat ?! " Mulloli röörit auki, enkä saanu stoppaamaa. Mää vaa siirtysi lattial ja anno tulla. Mut Jenni meni paniikkii. Lähretti ulos nopiammi ku koskaa. Mää pääsi vähä kävelemäänki, vaiks se oli Jenni tervehtymisest poies. Vinkus ku Staalini urut. Lopuks viätetti kiva tunti koiruuspuistos. Siäl oli Oliwer ja Simo ja Paavo ja Helmi. Helmi oli kaikkist kivoin. Helmi o seittemä vanha kultsu. Me reenatti tennispallo noutoo. Me mennää kesähommii Vimpledonii. Tää mu kluu täsä jutus o se, et mää ole viimisee asti kentelemanni. Mää e koskaa, e koskaa pissaile koiruuspuistoo. Kuka siäl sit enää viitteisis leikki ? Emmää ainakaa. Kakkata mää voi, koska Jenni erellee harrastaa sen pussittamist. Ja jos mää tänää ole kolmasti ollu koiruuspuistos , jost kaks kertaakamuje kans, o pissailut pakostaki jääny vähil. Meilt ku matkaa sinne puistoo o vajaa kolmesataa metrii. Ei ehri pissata, ei. Tätä touhuu onny kestäny liki sata viikkoo niinku mää alus kertosi. Pissaa kerääntyy ja paljo. Nii et ei täsä mittä hättä ol. Jenni kyllo viäl iha silmät pystys ja kuukkeloi koira diapeettest ja pissatulehrust. Liia vähä kävelykilometrei sanoo tri Koira.

AVARUUSROMUA OLOHUONEESSA

Mul meinasis tulla tänäpän lähtö kuuhu. Aamu-ulkoilul mul tuli aikamoine rakettikakka koiruuspuistos. Takapuali sauhusis ja löi liaskaa. Jenni keräs polttoainee kakkapussii ja heitti roskiksee. Sit mää pelasi Herta, kaksvuatiaa lappisflika kans kuanopalloo ainaski pualtoist tuntii. Siin peli tiimellykses roikkusis sualaliha suust, ku tuli niimpal kuuma. Koton mää meni heti levyks olohuanee soffal. Keuhkotautine Jenni otti päikkärit omas sänkyssäs. Mu vattas rupesis kiärtämä. Kauhiaa mölinää, pihinää ja vinkasui kuulusis mu masust. Pyllys alkas pakottama. Mää meni salamana Jenni sänky viäree ja sanosi sil, et ny ulos ja heti. Ei se reakoinu lainkkas. Sanos jottai, et ny nukutaa viäl vähä. Mää hinkusi ja vinkusi siin sänky viäres iha selväl suame kiälel, et mullo hirvee naskis ( Johrettu sanast naskahätä. Suom.huom. ) Semmottis mää ain aamusi vinku, ku mullo remelit kaulas ja mää tiärä, et piammää pääse pihal. Ei auttanu. Sit mää kiipesi sänkyy ja alkasi pökkimää Jenni. Mää tunki mu kuano se naama ette ja vinkusi. Mää tunki mu kuano se kainaloo ja vinkusi. Mää hyppäsi poies sänkyst ja taas takas. Vihronki se ymmärsi. Sit oliki jo kiirus. Hissi oli jumitukses. Jenni kiroili ku paatunu rosmo, ku se juaksi erestakas rappukäytäväs ja metsästi hissii. Munt se oli siks aika sitonu kaiteesee. Arvakka kuimpal mää oikke vinkusi ? Jenni sai, ku saiki hissi liikkeel ja mää pääsi ulos. Siin sitku mää taas valmisti rakettikakkaa, mää samal tuumasi, et olenkmää avaruussukkula. Kumpi mää oikke olisi, Kolumpia vai Tsälintsö ? Mää päätysi toho jälkimmäisee sen tähre, ku Tsälintsöri lähtö epäonnistusis ja koko sukkula räjähti. Se oli niinku mää ; räjähtävä lähtö, eikä päässy alkuu piremmäl. Sit me taaperretti piäni lenksu. Ku me tulti kotti, ni Jenni haisti palanee käryy. Vähä niinku raketi polttoainet olisis ollu jossai. Sit mää meinasi saara iha manuaalise lährö maatakiärtäväl raral. Tai niimmää luuli. Jenni löysi olohuanee matolt hirvee iso kasa avaruusromuu. Avaruusromu o miähitety/koiratetu avaruusalukse jättämää roskaa ja jätet. Mu avaruussukkula oli jättäny rakettikakkapaketi keskel karvamattoo. Mut emmää päässy kuuhu. Jenni ei suuttunu yhtää. Se taputti mua ja sanosis jottai, et voi luffekulta sua.

HM 4§ ja 5§ ja Sulo

Suame Haumuado neljäs pykälä kuuluu sanast sanaa hust seuraavasti : Suomen kansalaisoikeus on jokaisella, joka on syntynyt suomalaisista vanhemmista. Viires pykälä väittää pualestas seuraavaa : Suomen kansalaiset ovat yhdenvertaiset lain edessä. Mun tiätääkseni mu iskä ja äippä ova suamalaisii. Mää ole suamalaine. Mut mullei ol noit oikeuksii. Mitä yhrevertasuut se semmone o, ettei pääs kattoma uutta serkkuas ? Ihmisii tulee ja menee ihmettelemä ja plätkyttämä hauvavauvaa. Mut meikämanne, nou vei. Mu uure koiraserku nimi o Sulo. Se o semmone lelukoira näköne koto dö tuliee, hianolt nimeltäs joku Iiglhaat. Kuvei mää ole nähny. Se o viäl iha nahkis eli nahkamasu. Tassapohjat ova viäl nappanahkaset. Kikuli o niimpal piäni, ettei oikke eres erota. Sulo tarttis hust ny tämmöst vanhemma ja viisaamma koira opetuksii. Sen pitäis heti saara ohjeet, et kui noit ihmisii tulee koulutta. Sulol o vaikiaa jo valmiiks, ku se tulee ain olema piäne kokkone. Ihmiset pystyvä vetämää sitä mihi suuntaa tahtos. Suloo viärää ku litra mittaa. Sulo tulee ottaa yliote ihmisist. Sen täytysis olla het alkuus ihmiste oikkuje mukkaa käyttäytyvä. Sit Sulo ihmiset uskaltaisiva varmaa aika pia pittä Suloo ilma remmii. Semmottis voisis ihmisil antaa väärällaise turvallisuure tuntee. Ja jonai kauniina päivänä-pakoon ! Mullo paljo hyvii neuvoi pitkä päivä varal. Sitku isot ihmiset ova töis ja lapset koulus, ni koirat hyppivä pöyril. Mu pravuuri piänenä oli se makuuhuanee tapettie repimine ja silppuamine. Siin kuluisis Sulollaki aika mukavaste. Kokoo nähre Sulol riittäisis tommone pual metrii kerta pual metrii tapettii poies. Määku repisi ainaski kaks neliöö ja iha yksi. Kenkät ova yks pentuaja ehroto mast. Sulo pystyy kokos pualest tekemä varsinaist myyrätyätä. Sulo pystyisis vaiks kakkaamaa kenkää. Haumuado seittemännes pykäläs puhuta kansalaiste vapaast liikkumisest Suames. Ei ol Shenkenii meikäläisel, ei. Mut nymmää käytä oikeut, joka mullo suatu. Mää mene sänkysse nukkuma Jenni viäre.

Periskooppi

Mää ole päättäny ruveta ennustajaks, ainaski vähäks aikaa.Tämä onny sit vähä semmone harjotus. Mää ole kuullu, et ihmiset joskus kysyvä toisiltas : " Mikä o sun periskooppimerkkis ? " . Jenni vastaa ain toho kysymyksee, et se o allikaattori. Mää olenny tehny pikkase emppiirist ja tiäteellist tutkimust. Mu lähreaineisto o ollu ihmiset ja niitte käyttäytymine, sekä kuukle. Kaik läntises maailmas tiätävä noi vesimiähet summuut. Semmukka mää ole oinas, koska mää ole syntyny huhtikuus. Esimerkiks yks keltane lehti kirjotti oinaal seuraavaa hölynpölyy: " Nautit uure vuare alkamisest." Mää lopeti lukemise toho väitteesee. Kuimmoni mun kamuist, jokka ova kans oinai, alottiva uure vuare kauhust kankeina ? Mää sano, et moni. Siis toi väite oli mitä suurint valet. Mää siirtysi kiinalaisee periskooppii. Kiinalaise periskoopi mukka luanne ja kohtalo määräyty syntymävuare mukka. Mää ole syntyny 2013 ja ole kärmes. En muute yhtää tykkää. Turre oli syntyny 1998 ja oli tiikeri. Se oli hianoo. Ei ihme, et Turrest tuli ihmekoira. Syntymävuare viimine numero määrittä elefanti, eiku elementi. Mullo kolmone ja mu elementti o vesi. Mää ole siis vesikärmes.Siin tuli ny periskoopitekijäl pikkune fiba. Mää olemmukamas huamaavaine, suariutuja ja delekoijja. Suariutuja mää kyl ole. Seuraava hevohumppa määräytyy syntymäkuukaure eluka mukka. No huhtikuu elukka o LOHIKÄRMES ! No se o jottai se. Sen mukka määräyty mu suhre lähiympäristöö ja läheisii. Ny tehrä yhteeveto. Mää ole oinasvesikäärmelohikäärme. Iha vaa vertailuvuaks ni Turre oli kaksonemaatiikerikäärme ja Jenni vaakatulihevonekukko. Mut koska mullo itsekäs luanne ja tää perustuu pelkästää kokemuksee, ni mää alota ennustukse ittestäni. Vuosi 2016 oinasvesikäärmelohikäärme : Tämä o onnevuas . Kaik toivee toteutuva. Kuu ja maa ja aurinko ja Pluto muarostava syntymäpäivänäs taivaal täyrellise neliö. Se tarkotta, et seuraava viiko kaikis lottoeurotsäkpottiviikinklotto-arvonnois sää pystyt laskema matemaattisel nerokkurellas voittorivi. Älä kuiteskaa käytä tätä lahjaas itsekkäästi.Muute luantees kärmespuali pääsee voitol ja sit loppuvuas sujuuki huanois merkeis. Sua hyljitä ja halveksitta.Mut muista, et sää pystyt välttämä karmee lopu antamal voittovinki su ihmiselles. Et kottipäi tulee kuiteski. Rakkauselämä o täyrellist. Kohtaat loistaval hajuaistillas monta elämäkumppanii. Mut älä men halpaa. Varsinki metallirottasika-periskooppiset ova sul vaarallissi. Oikia onne löyrät puuhevonekoira-periskooppisest. Ruakamaailmas o ihmeelline. Löyrät hirveesti herkullisii jätöksii, jokka onnistut nialasemaa enneku su ihmises ehtii tempasta sen poies sun kitusist. Lisäks sää ehrit möyrii siin kakkas. Tää periskoopi tekemine o aika kivaa. Niikus huamaatte, mopo lähtee tassuist. Mää lopeta tält erää tähä.

Väärää ravintoa

Tapanipäivä ehtoosee mennes o kerenny koiruuret ja ihmisekki ahtama sissäs jos jonkilaist herkkuu. Mää ole syäny maksalootaa, graavii lohta, kalkkunaa, saunapalvii ja sinihomejuustoo. Ain välil mu nappuloitte pääl o Jenni lorauttanu kefiluspiimää. Ja massu toimii.Eikä ol eres ähky viäl. Ihmekoira jo eresmennyt Turre Elukka o täsä joulusyännis tehny pohjat. Mun o pakko kertoo se, et te ymmärrätte, ettemmää ol tämä huusholli ainoa pölhökki. Oli jouluaatto vuanna 1998 ja Turre oli pualvuatias. Turre ja Jenni oliva aatton kyläs Paattisil isos maalaistalos. Sitä mää ihmettele, et Jenni luatti vauvaa ja päästi sen vapaana ulos. Oli Turrel kyl joku alkeelline vilkkuva punane syrän kaulas, mut silti. Oli kulunu jonku aikaa, ku jenni meni ovel huhuilemaa Turree. Ei se tullu. Jenni huusi keuhkot pinkeenä iha paniikis, mut Turre ei tullu. Seuraavaks ohjelmas oli koiranpennu etsintää pimiäs mettäs. Oli ettitty jonku aikaa ilma tulost. Jenni ei ollu enää ainoa, joka oli paniikis. Sit ettijät pitivä talo pihal stratekiapalaveri. Jenni huamas mettäreunas vilkkuva punase valo. Jenni hiippaili niinku tonttu Turren tykö.Turtsi oli löytäny kinkkuliäme ja nualeskellu sen kitusiis. Yhtäaikaa tuli helpotus ja uus paniikki. Turre selvis siit sualaliämest henkis. Pitkä elämä se eliki, liki viistoist vuatta. Pitäisköhä mun jostai ettii taikaliäntä ?

Mammanvaihtajat hy

Härdemongöögel mää vaa sanon. Ylen uutisis oli juttuu kodivaihtajakoirist. Ne ressukat joutuva vaihtamaa kotii, ku ihmiset ova iha pallohukkasii sillo, ku koiruudel tulee murkkuikä. Mää käännä propleema toistappäi. Meijjä yhristys Mammanvaihtajat hy ( haukkuva yhristys )etsii uusii kotei mammoil, joist o tullu iha mahrottomii. Esmeks mu hyvä kamu Nero joutuu toistuvasti kärsimää mitä hulluimpii juttui. Tänäpän viimeks Nero mamma oli syyttäny Neroo kerjäämisest. Hei Mamma ! Meijjä ei tartte kerjätä yhtikäs mittä, ettäs tiärät. Nero oli kuulemma KATTONU kerjäte. Mää sanosi Nerol, et pist se Mamma optikol. Ja Unskinautti sit ; viäläki saa kuulla viimevuatisest jouluvaloje syämisest. Ei taira Unskinauti Mama tajuta, et ei meijjä pelkkä äly kirkkaus riitä valasemaa pimei teitä. Sitäpaitti U-nautti asuu kehä kolmose ulkopualel, niinku määki. Ain o pimiää, kesälläki. Martha kohtaloks o koitunu Mammarazzi. Se o ain lykkäämäs sitä opjektiivii Martha naamasse kii. Vähemmästäki palaa käämit. Maailma avuliain kamu, Pottupoika Leo o kans pelis Mammas kans.Kesäl, ku Mamma oli laittanu perunat mulla alle, Leo hermostusis. Kyl määki olisi. Miättikä ny Leo hätää, ku Mamma jemmaa ruakaa maaha. Se o meijjä koirie ETUOIKEUS. Leo oli salamana kaivanu potut ylös. Mitä siit sit seuras ? Huutii tiätty . Näit juttui o meit jokaist tassunauttii kohre ainaski tsiljoona tuhat. Tämmösilt epäkohrilt suajelemiseks mää olenny perustanu tämä Mammanvaihtajat ry:n. Heti ku Mamma käytös alkaa vaikutta epäilyttävält, ni eiku uhkaamaa Mammanvaihtajil. Ny tää yhristys o ku nenä pääs, koska o joulu tulos. Sillo mammoje pölhöys o huipussas. Miättikä ny ; Jenni leiposis piparei ja joulutortui. Piparit joutus roskiksee ja tortut semmosee vaaaaltavaa laatikkoo, joka tönöttä keittiös. Tosiasia o , ettei me tosissas haluta meijjä mammoist luapu, mut sitä ei kerrota. Se o joulusalaisuus.

Bond, Elvis ja Zorro

Kyl sen tiätä, etku suuret nimet tapaava samas piänes tilas, seuraa katastrooffi. Näi kävi lauantain. Elviksii oli kaks, eli toise oli pakko olla vale-Elvis. Juhlat oliva parhaimmillas, ku kuulus kauhia ärinä ja murina. Keskel stadioni kenttää näkys vaa valtava pyärivä möykky. Välil vilahti häntä ja kulmahampaat. Mää Zorrona huamasi sen ja suuntasi kirsuni kohti kutkuttavaa äksönii. Ajattelin mennä ratkasemaa tilantee. Ei olisis tarvittu ku suuri loikka ja viitan heilautus, ni olis stromppi jääny tapahtumat. Mut mää e päässy keimeihi. Jenni huusi ja Eine tarttus mua niskaläskeist kii. Siäl sit Bond ja Elvis saiva kahrestas pittä kivaa. Ihmiset oliva kauhuissas . Anu repis Bondii jaHeli Elvist. Siin oli hyvät neuvot kalliit. Salane akentti Eine ratkasi kriisi. Eine heitti tappelupukarie pääl kaffemukillise vettä. Siihe loppus ku Strömmi kusi. Tuloksena oli Elvikse verta vuatava korva. Heikkohermoisimmat jo pyärtyilivä. Onneks ea-joukot oliva paikal ja draama sai onnellise lopu. Mää sano teil hyvät ihmiset ; jos isot egot kohtaavat, ni tosiasia o, ettei ne selviä ilma konfliktii. Kute hyvi tiäretä, Bond o salane akentti ja sillo paljo erilaisii tempui takatassus. Elvis o keskittyny enemmi toho flirttailuu ja flikkoje iskemisee. Tottmaar Bondil ojjo ammattiski pualest etulyäntiasema tappeluis. Mut onneks saatii rauha maaha. Sitä mää vähä ihmetteli, et kui voi olla kaks Elvist ?