Taikaa

" Anteekt vaa kaikil !", sanosis tuntemato pentu, ku se mönkersi poies matto alta." Mää ole oikiasti kultanenoutaja ja munnimi o Taika. Munt noiruttii pahaks kuninkattareks paha kuninkattare toimest hust sillo, ko mää syntysi. Se oli äitipuale kosto mu emännäl Tuhkimol. " Kaik toiset pennut kattosiva suu ammollas Taikaa. Tsorro, Taavi ja Unski rupesiva tutkimaa mattoo. Koht kaik pennut möyrisivä mato alla. Taika ja Luumikki orottiva kärsivällisest, kunnes tohina päättys. Prinssi Elmo avasis suus ja kysysis Taikalt : " Nny sullo kyl paljo selitettävää, ennenku me uskota koko juttu ." Kilttinä kultsuna Taika alotti kertomise iha alust. Toiset pennut ja Luumikki kerääntysivä piirii Taika ympäril ja kuunteliva korvat hörölläs. " Mu ihmine, Tuhkimo oli maailma onnellisi tyttö, ku se sai munt. Äitipualta harmitti, et joku voisis yleensä olla ilone ja tyytyväine. Äitipuali o oikiasti noita, joka noitus munt pahaks kuninkattareks. Taika purkaantuisis vast, jos joku, joka o täynnä hyvyyt ja lempeyt ympäröisis sen kuninkatarhahmo. Onneks nii kävi, ku te romahritte matto kans mu pääl. Mää pääsi vapaaks."" Liia helppo loppu tarinal.", sanosis Hemppa. Sen pitune se.

Kuka on kuka ?

Paha kuninkatar, joka oli muuttanu ittes Lassieks lähestysis Luumikkii ja Dinoo, Taavii, Kyttist, Hemppaa, Lumii ja Unskii. Valtakunna toisel lairal Vilipi pennut ja Tsorro viilettivä täysil taikamatol kohti Mikkolamäe treenikenttää.Tsorro rupesis fundeeraamaa kuninkattare syvint olemust. Tsorro sanos prinssi Elmol, et uskosisko Elmo,et joku voisis olla niimpal paha, ku kuninkatar näytti oleva. Elmo vastasis kiältävästi. Kaik muut koiruudet yhtysivä miälipiteesee. Kultasetnoutajat ku ova semmone hyvätahtone lajike. Eivät ol itte pahoi, eiväkkä usko, et kukka muukaa olisis. Kuninkatar-Lassie väijysis puun takka nukkuvii pentui. Kuninkatart rupesis naurattama Taavi ja Luumikki. Luumikkihä oli hust ojentamas Taavii, ku uni iski. Samal hetkel Petu ohjaama taikamatto laskeutusis rymähtäe kuninkatattare pääl. " Olisis pitäny olla Unski, tai Taisto ohjaimis . " , haukahteli Leo. Taistonautti oli kaikkie ihailema tassunautti, jonka miähistöö kuulusiva Wilson, Bablo ja Luca. Unski ja Tsorro haaveiliva tassunauti urast. Taikamato alta kuulusis iha hirvee haukunta. Luumikki ja nukkuva pennut heräsivät mekkalaa. Luumikki sanosis koiril, et niitte pitäisis piirittä taikamatto. Pennut tekivä tyätä käskettyä. Hetke pääst tuli pikimusta kirsu näkyvii. Sit näkysis koko koira. Se oli kultanenoutaja ! Päätösjakso ilmestyy mahrollisimma pia.

Krimiltä tuulee

Pahal noiral oli käressäs myrkytetty possupotka. Se oli se possu, joka rakensi heinätalo. Asiaan ! Tsorro hotkasi se yhres sekunnis ja nukahti syvää unee. Sil samal sekunnil kaik muutki koko valtakunnas nukahtiva. Luumikki oli hust antamas toko-treeneis Taavil läksytyst huanost suarituksest, ku uni iski. Kulus tunti, kulus toine ja kolmaski.Luumikki oli tehny tärskyt naapurivaltakunna prinssi kans seuraavaks päiväks Kakarlammel. Prinssi nimi oli Vilip ja silloli kans ainaski seittemä kultsupentuu. Oliva prinsessat Helle ja Martha, joist kumpikaa ei heränny herneesee patja alla. Sit oli muutama prinssi, Nero, Elmo, Elvis, Petu ja Leo. Vilippi alkasi ihmettelemä, ku sovittuna ajakohtana kettä ei ilmestyny paikal. Prinssi Elmo hermostusis iha kauhiaste. Elmo joi taikajuamaa , joka terästi jo ennestäs loistavaa hajuaistii. Prinsessat Helle ja Martha oliva neulonee semmose lentävä mato, jonka avul kaik Vilipi kultsut lähtivä naapurivaltakuntaa. Hämmästys oli suuri, ku rajaylitysmuarollisuuret oliva puhras nolla. Elmo johrol Vilipi pennut löysivä pulleamahase Tsorro. Martha rupesis nualema Tsorro kirsuu ja sit Tsorro heräs. Tsorro kertos mitä oli tapahtunu. Pennut päättelivä aiva oikke,et ny oliva Luumikki ja toko-treeniläise vaaras. Pahal kuninkattarel oliva totisesti pahat miäles. Se oli muuttanu ittes pentuje suasikkihahmoks Lassieks ja oli palaamas kottis suunnittelema Luumiki ja pentuje kaappaust. Jatkuu

Plakiointia

Mauri Kunnas o plakioinu etukätte mun ploki-idea. Se o kirjottanu ja kuvittanu kirja " Seitsemän koiraveljestä" jo aikaa sitte. Sitäpaitti Kive Allu teki se kaikkest ensmäisenä. Mää plakioinki noit Krimi veljeksii. ; " Luumikki ja seittemä kultsuu". Nysse alkaa : Olipa kerra kuninkas ja kuninkatar, jokka saiva kaunii prinsessa, Luumiki. Tyttö oli nätti ku mikä ja viisaski viäl. Ensteks sen nimi oli Lumikki, mutku se rakasti koirii, ni se vaihto nimekses Luumikki. Eräänä päivänä kuninkatar kualla kupsahti. Kuninkas meni silt seisomalt uusii naimisii kaunii, mut häijy naise kans. Uus kuninkatar oli oikiaste noita ja se inhosis koirii ja Luumikkii. Tunne oli molemmipualine . Luumikki karkas mettää. Siäl oli piänes mökis kolme hyvää haltijaa, jotka täyttivä Luumiki toivee ja loihtiva seittemä kultsupentuu. Niitte nimet oliva Dino, Kyttis, Taavi, Hemppa, Lumi, Unski ja Tsorro. Ne oliva maailma ihanimmat koirapennut. Ne osasiva vaik mitä. Kaivaa kuappii, kiärii kuras, noutaa lelui ja äkseerata rallitokoo. Sit valtakunnas julistetti vepe-skapat. Häijy kuninkatar oli saanu selvil, et Luumikki asuu mettäs seittemä kultsu kans, joist yks oli hirvee hyvä vepes. Paha kuninkatar pukeutusis liha-kauppiaaks ja lähti mettä aikomuksena ryästää vepe-koira. Kuninkatar löysi tiä Luumiki majal. Luumikki oli lähteny kuure pennu kans toki-reeneihi Mikkolamäe kentäl ja jättäny yhre pennu kottisse, Tsorro, ku se oli ollu täysi tottelemato. No Tsorro haisto lihakauppiaa pyärryttävä haju ja juaksi innoissas sitä vastaa. Tarina jatkuu.