Tsorrolandiaa, Tsårråspråket

Mul tuli miälee yks päivä, et täytyyhä asiaa vihkiytymättömil tehrä opas meiä kiäle salaisuuksii. Kaik lähtee tiätty sanast KOIRUUS. Se o niinku vallato koira. Semmosii tyypei o Tsorrolandia täys. LENKSU o piiitkä lenkki joka tehrää se koiruure kans. Mialuite juaste ja kuraojie kautta. PÄPÄLÄ hellyyttää kovimmanki koiravihaaja. Tassu, joka o simmottos sopivasti vähä pyäriä ja pullea. Paras päpälä o sillo, ku se o just trimmattu MUNKKITASSUks. Eli munkkitassu o erittäi siisti ja hellyyttävä päpälä. Nykyää o suurta muatii otta PÄPÄLIE. Selhviekuva, misä ova koiruude ihmise ja koiruude päpälät. O ollu päpälä-lenkkari, päpälä-kumisaapas ja päpälä-nakujalka virityksii. Jos koiruus viärää esimerkiks ellil( eläintohtori ), ni koiruus alka HÄNNITTÄÄ heti , ku se hoksaa mihi tie vie; anaalirauhste tyhjentämisee.KUUMATKAl meiä ihmise lähettävä koiruutes sillo, ku koiruuksil o ollu torellisii koiruuksii. Koiruuret uhata lähettä välittömästi maatakiärtäväl raral. Semmone koiruus, jol o uhka pääl, o tiätysti TASSUNAUTTI. Tassunautti o mones asias erelkävijä. Yleensä tassunautit ova enne kuumatka tehnee paljo emppiirist tutkimustyätä. Kiälitiäteesee mu täyty perehty tarkemmi. Toivottavaste täst oli apuu sitä tarvitsevil.

Tehovepeilyä Tsorron tapaan

Eile oli mu vuare yks kohokohta. Vepe-reenit alkasi. Me ei oltu samas meres, ku viime kesä. Tää oli semmone yleisempi paikka. Siäl oli meno ku Istanpuli basaaris, ku me saavutti paikal.Oli koirii, ihmisii ja lapsii. Matka sujusis mukavaste Lumi-sisko kans auto takapoksis. Mää inisi ja Lumi vei. Ensmätteks meiät kaik koiruudet sirotti puihi. Kaikekukkuraks Lumi ja mää saati haukkupandat. Se o semmone älytö metallilaatikko kaula alla, jost tirahtaa sitruunaliäntä heti, ku haukku. Mu teki kyl miäli haukku koko panda tyhjäks, muttemmää viittiny. Mul ja Lumpparil oli tiukka linja ; ei hiiskahrustaka. Meiä ihmiset saiva semmoset numerolaput kaulaas. Se oli vuaronumero. Lumi ihmisel Antil oli ykköne ja Jennil nelone. Vähäks mua iisutti, ku Lumi pääsi heti tositoimii ja mää vartosi puukyljes. Toisaalta mul oli aikaa fundeerata. Mää kehitteli iha uure vepe-laji ; ihmis-vepe. Se o niimpal tyhmää, ku meiät luffet uitetaa meris ja järvis, vaiks siäl uisis viäl jääpaloi. Eile oli just semmone Titaniki jäävuari-ehtoo. Mu ja Lumi välis oli pari ekakertalaist, Niilo , sekä Capo. Kappeli o mu serkkupoika. Oli hyvää aikaa hioo ensiesitys täyrelliseks. No, Jenni irrotti munt puust. Jätti kaulapanda ja ujutti noutajataluttime kaulaa. Tarkotus oli, et mää menisi siihe kumipaattii ja Jenni jäisis rannal. Sitku Jenni huutasis mu, mu pitäis hypätä paatist ja uira rantaa. Niimmää teinki, mut enne mu täyrellist suaritust mää esitteli tehokkaa ihmis-vepe. Jenni pitäsis mua pandast kiinni ja yritti ohjata mua rauhallisesti veneesee. Rauhallisesti, ku mul oli intoo iha hirviästi ! Mää tempasisi pystyvolti, kaasi Jenni meree ja kaupapäällisiks muljauti se jo valmiiks kipiä olkapää. Sit oli semmone koko kylä kasvattaa-meininki ko mua jahratti, ettemmää men tervehtimä viarait. Jenni lillusis meres. Mää tei piäne kiitoskiarrokse ja hyppäsi veneesee. Mu suaritus oli täyrelline.

TSORROLANDIAN SUKUPUU

Kaikil hianoil koiril o sukupuu. O ihmisilläki sukupuu, mut ei sil ol paljo merkityst. Ei kukka ol kiinnostunu, ellei tyyppi ol joku kuninkaalline, niinku Viljami Vindsor tai Viktooria Pernadotte. Meiä tavalliste luffeje sukupuist ihmiset ova aika kiinnostunei. Mää tiärä, et mu ereltäjä, Turre isä oli tärkiä pritti-koiruus. Mut mää pistä paremmaks. Tsorrolandia kautta mullo tullu kokonaa uus perhe, ei uusperhe. Tsorrolandia sukulaisuussuhteet ova kimuranttimmat ku missää jenkkiläises saippuaoopperas. Mu otto-iskä o Elmo. Se o kultsu. Sit se o adoptoinu lapinkoira Kiira, joka o 3/4 lapikoira. Kiira o siis mu sisko. Dino ommu isoveli ja Dino mammaa mää pirä mu otto-ihmismammana. Se o se, joka ensmätteks sanosis, et Tsorrolandia o yks suur perhe. Tsorrolandia kautta mää ole saanu iha oikei veriveljii ja siskoi ; Taavi, Hemppa, Unskinautti, Peppinautti. Ne ova siit rajuimmast pääst. Lumi kans mullo yhteine kasvattaja. Me kuus ollaa niinku viisikko. Ain olla seikkailuis. Tsorrolandia jäsenii o jo jottai kakssataa ja seitkyt. Mää pirä kaikkii tsorrolandia jäsenii mu sukulaisina. Koiritte ihmiset ova kans tärkei jutui. Niitte kirjotuksii ku Jenni lukke, se huamaa, ette mää olkka ainoa vauhtiveikko, täystuho neljällä tassulla ja hännällä. Suku o iha paras !

EMPATIAKYKYÄ

Mää pääsi tänääki koiruuspuistoo. Siäl oli mu eiline uus paras kaveri Hugo. Eile me tehtii poikie juttui ; tuplakerroshampurilaine ja juna. Eile menos ja möyhys oli mukan myäs Luca. Hugo o koht kaks-vuatias labbis ja Luca yhreksä kuukaure ikäne berni. No Luca ei ollu tänäpän. Meil oli Hugo kans niimpal kivaa. Vauhti oli hurja. Se oli nii hurja, et mää juaksi oikia kylki erel täyres vauhris päi puuta. Kuulusis jottai rutinaa ja Jenni ja se Hugo ihmise kiljasut. Mää e ens ollu moksiskaa. Mää jatko juna tekko ja yriti Hugo selkää. Mut sitku piti juasta,mää rupesi ontumaa oikiaa etutassaa. Mää nilkuti. Jenni oli iha kauhuissas. Sit mää joutusi jättämää mu kamu ja lähtemä kotti. Jenni o iha turhaa hualissas. Se itte sai tänä toho oikiaa olkapäähä kortisonipiiki. Sen käsi ku ei liiku juur minnekkä. Siin o joku kiärtäjäkalvovika ja ahras olkapää ja huano ryhti. Nymme ollaa iha samikset. Meillo molemmil oikias käres vamma. Mää ossa eläyty täysil. Se o kultsuempatiaa.