Porrasnero

Tää meiä uus talo o semmone, misä hissi o jatkuvaste rikki. Jenni o kuluval viikol soittanu kolme kertaa korjaaja. Sit täyty otta huamioo ne muut asukkaat. Joka päivä se kapistus o jumittanu jossai kerrokses. Eile aamul mää oli sit komiasti kahreksa aika lährös lenksul. Hissi ei tullu meil kakkoskerroksee. Kuulusis vaa, ku ovet läpsyttivä erestakasi jossai. Jenni juaksi kaik kerrokset lävitte ja paineli nappuloi. Sit se tuli raivottarena takasi. Otti luuri kättesses ja soitti korjaamoo. Ukkeli tuli yhrentoist aikaa. Sitä enne Jenni oli yrittäny saara mua portai alas. Se ei onnistunu hyväl, ei pahal. Ennenku se korjausukkeli tuli, ni Jenni oli jo pari kertaa soittanu korjauspäivystyksee. Siäl vaa sanotti, et korjaupyyntö o lähetetty ja muuta höpinää. Jenni oli ku joku inkvisitio aikane tuamari, kamala ihmine. Tunnit kulusiva ja kulusiva. Me viätetti melkkest koko lauantaipäivä portaikos. Mää sai paljo namei. Tai olisisi saanu, jos, mutku ei. Mu rohkeus ei riittäny niitte kiärreportaitte kävelemisee. Sit ne o viäl vahattu torstain. Liukuu hyvi. Varsinaine luistinpaana. " Hissi o suljettu"-laput oliva ovis. Jenni soitti paniikis jo Antillekki, mu kasvattajal. Antilt Jenni sai ohjee, et yrittää noutajataluttime kans. Ei tullu kesää, ei talvee. Sitku kello oli jottai kahreksa ehtool, Jenni soitti taas sinne korjaamoo. Tuli semmone tiato, et rikkinäine osa saaraa vast maanantain. Sit Jennilt tuli semmost tekstii, ettei piäni koirapoika semmost voi kirjottaa omaa plokisses. Taas Jenni soitti Antil. Pakko oli illa tunnussana. Sit mul laitetti semmoset nahkavaljaat, joisso kahva seljäs. Niimme mentii. Jenni raahasis munt väkiste ne kiamuraiset portaat alas. Me tehti piiiitkä lenksu, jonka jälkke munt taas raahatti väkiste ylös. Mää oli niinkus luistelija. Onneks Jenni o vahva, nii ettemmää puronnu. Mää parkusi ja vinkusi. Jenniki itki. Tänä aamul mua viätii taas. Ensteks mää e meinannu tulla koko rappukäytävää. Mää jäi tönöttämä ovel ja vikisi. Ei ollu vaihtoehtoi.Jenni pelkäsis sitä, et me molemmat mennä mukkelismakkelis pisi portai. Ei menty. Jennil o sääris pikkase raapui mu kynsist. Aamune ulosmeno sujusis paljo eilist nopiammi. Ku oli sisältulo aika, mää ylläti Jenni täysi. Mää kipiti kaik raput nopiasti, enkä vinkunu yhtäs. Jenki itki taase ja mää sai namikkeli. Mää ole porrasnero.