MUUTTO JA MAIJA

Nymmää voin kertoo, ku täst tapahtumast o koht kuukaure päivät. Sillo oli kaikkest kauhein muuttotohina pääl. Oltii saatu kaik tavarat, huanekalut ja huanekalut, sekä paffilaatikot ja paffilaatikot ja paffilaatikot uutee kotti. Jenni oli illal iha sippi. Yks niist muuttomiähist tarjoutus lähtemä mun kans iltalenksul. Mää oli iha innoissani, ku sillo tällö se o tuanu mul nakei. Se sanooki mua Nakkirakiks. No mää lähri sit sen tyypi kans ulospäi. Jenni oli unhottanu kertoo, et mää ole aika kova poika tempomaa ja vetämää. Eihä tää taluttaja ollu sit ollenkas varautunu siihe, mitä tulema pitää. Heti, ku ulko-ovi aukesis, mää tempasi niimpal, et remmi irtos sen tyypi kärest. Mää lähri painelema pisi Lualavuare metti. Mää käväsi siin mu uures koiruuspuistossaki, mut ei siäl nii iltamyähäl enää kettä ollu. Mää vaelteli aikani, mutku mittä miälenkiintost ei näkyny, tai tuaksunu, mää suunnisti kottipäi. Oli mul hiukka,jos mää rehelline ole, ni mulloli nälkä ja Jennii ikävä. Mut emmää päässy sisäl. Haukkuu mää en uskaltanu, ku se o siin uures kotitalos ehrottomaste kiälletty. Mää tiäsi, et Jennil oli muutenki paha miäli mun tempust, enkä mää viittiny enempää sen miältä pahotta. Siin mää sit haahuili iha kotinurkil, ku semmone iso auto pysähtysis ja siält pomppas kaks sinist miästä ulos. Ne houkutteliva mua ja mää ajatteli, et mikäs siin, mennä mukka. Ei ol kivaa olla yksi ulkon. Sit munt viäti jollekki eläinsuajeluvalvojal ja mää ajatteli, et ou nou, mitä Jenni ny sanoo. Siäl oli paljo surkia näkösii eläimii ja mul tuli heti olo ettemmää kuulu joukkoo. Onneks mullo niskaläskeis, vai onkse korvalehres, siru. Siin o kaik tiarot munst ja Jennist. Jennil lähetetti viästi puhelimee, josa sanotti, et mää ole löytyny ja munt voi hakke siält valvojalt. Mää alkasi nukkuma. Yhtäkkiä se valvoja herätti munt ja sanosis et munt oltii tultu hakema. Onneks. Jenni oli heti viästi saatuas hypänny taksii ja lähteny hakema mua. Mää näi sen naamast, et se oli itkeny ja paljo. Kyl mua hävetti. Jenni sai sit lasku mun pelastusoperatsuunist. Se valvojatäti sanosis Jennil, ettei tämmäne saa tulla tavaks. Jenni loukkaantus ja mää näi, ku se meinasis sannoo jottai takas. Onneks se osas kerranki pittä suus kiinni. Mitä, jos mää e olisiskaa päässy kotti ? Jennil o täst seikkailust tiätty omat aatokses, mut tää ommu ploki ja mää kirjoti ny näi.

Tsorrolandian sääennuste

Mää tiärä, et ku meikäläiste naamoi kattelee, ni tulee hyväl miälel. Miättikä ny, kui mones koiraruakasäkis o kultsu naasmu. Onha meiä vallottava hapitus ollu yhre pankiki mainoksis. Ja me syärä turhat vakuutusmaksut. Mää ole tehny sen iha oikiasti. Tänä kesän o ollu huanot ilmat ihmiste miälest. Mummiälest näis keleis ei ol mittä valittamist. Mut mää anna vinki tonne telkkari meteoriiteil. Pitäkää se aurinkokuva käytös niinku ennenki. Ain ku orotettavis o ukkost, saret, tai muute vaa huanoo säätä, plätätkää näyttöö kultsun nassu. Ku oikee tuulee ja vihmoo, ni siihe sit kolme kultast aurinkoo. Ei tul valituksii enää, ei. Meteoriitti Tsorro o puhunu.

Nättärin noutajasta Ispoisten ihmekoiraksi

Mää ole nyssit muuttanu. Uus koti o iha jees, ku täsä o koiruuspuisto iha viäres. Mää luuli , et mää pääsisi jakamaa Tsorkeliumii uusil kamuttajil, mut ei. Me olla ny asuttu täsä uures koris kaks viikkoo. Molemmil viikoil o hissi prakannu hust sillo, ku o aamulenksu aika. Ensteks se ei suastunu tulema meiä kerroksee ja Jenni kipitti portaat ales jatuli hakema munt hissi kans. Ei siin kyl menny montaka minuuttii, mut silti mää vinkusi. Niinku mää sanosi, ni kahtena aamuna hissi ei tullu ollenkas. Kerra mää yriti iha nopiasti selvitä portaist, makopritsi siit tuli. Mää liukusi vattallani kaik neljä tassuu oikasenas alempaa kerroksee. Jenni meinasis saara slaaki. Tänää ei ollu muuta mahrollisuut, ku orotta. Ja kyl orotettiinki. Kylmää sit lopultaki pääsi koiruuspuistoo saarnamiäheks. Jenni häpesis mua jällee kerra. Mää e meinannu nahoissani pyssy. Mut mää olenki koira.