torstai 30. huhtikuuta 2015

Vaalityön ihanuus ja kurjuus

Mää olenny vissi viiko verra ollu ehrokkaana kummikoiraks yhrel eläisairaalal. Ensteks tää oli kivaa ja jännää. Mul o periaatteena ollu alust asti pelata reilusti.Mu pahi kilpakumppani o yks mäykky ja tuntuu, et sil ei ol iha puhtai jauhoi pussissas. Tai siis se omistajal. Mää kysysi silt , et kui o mahrollist, et ain ku mää saa ääne, ni heti perää mäykyllekki ropsahtaa ääni niinku Manul illalline. Joku mäykkyy äänestäny vastas mul ja mu kamuttajil inhottavaste.Mää vähä masentusi, mut Jenni suuttusi. Mää enny oikke tiärä, et mitä se viäl keksii. Mut yks hyvä puali täsä koko hommas o. Mää ole saanu kokkee nii valtavaa samaa hiile puhaltamist ja yhteekuuluuvure tunnet, ette mää ol uskonu semmose oleva mahrollist. Kaik mu kamuttajat ova tehny iha oikiasti iha hirvee määrä tyätä ja mää arvosta sitä. Se jos mikä, o loppujelopuks arvokaampaa ku voitto. Semmone juttu o kumma, et mu feispuukkikamut ova tullee mul hirvee tutuiks ja läheisiks vaikkemmä ol kaikki eres nähny. Tää jo sinänsä ihme. Me olla yhres se saatu aikaa. Mää orota iha kamalaste sitä toukokuu Tassunautti-miittinkii. Mää toivo, et mää näkisisi mahrollisimma paljo mu vaalitiimiläisii. Mää tiärä, et täsä jutus ei ollu hauskuut yhtää, mut ajatuksiioli ja lämpöö. Iso syrä ja tassa teil kaikil. Tsorro

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Kultsukin osaa hävetä

Eile oli sit se mu kauvva orottama koiritte päivä. Me kiärreltii tääl Nättinummes, misä me asuta. Oltii kottipäi tulos. Mää tuumasi, et parempi pissata nurmikol, ku jalkakäytäväl. Sitku mää oli lorotellu, ni yks vanha täti pompsahti Jenni ette. " Tartteeks sitä koiraa tulla tänne kusettama ja paskantama ?! " Mää tiäsi, et nysse tempu teki. Jenni o sukkeroinu ittes siihe, et heti ku joku alka urputtama munst jottai, ni Jenni huutaa samatiä. Mää oikiastas nauttisi tilanteest. Jennil o semmoset patenttivastaukset joit mää osasi orotta. Mää kerro ne ens. " Jassoo ,taas teikäläine. Ain teitäki vaa riittää. Sanos ny, mihi tämä koira olisis pitäny kusta ? " Täti oli vähä ihmeissäs, ku kilti näköne ihmine muuttusis raivottareks. Täti viittoili ja sanosis, et tonne mettä. " Tähä päivää ja kellolyömä, emmää ja viäl vähemmä mu koira ollaa opittu lentämä. Meilt ku o toho pusikkoo kilometri matkaa. " Täti ei ymmärtäny omaa parhatas, vaa jatko :" Sun postiluukust tarttis varma lykätä paskat, et ymmärtäisit ! Aijai, mää rupesi pikkase jo häppeemä. " Kuule, Tsorro lähi kikkara o Paraisil meiä mettäs. Ja äskö tää pissas, ei sontinu Sit siihe tuli se täti miäski sössöttämä. Jenni sai vettä myllyses. Mää tiäsi, et sitä ei ny pysäyttäis mikkä. "Sanoisiks te sama jutu jollekki niittivöisel, tatuoirul kaljul nuarel miähel, jol o remmis susikoira tai rottvailleri ?!" Täti sanosis, et olisis sanonu. Alus Jenni vissi teititteli, emmä muista, mut tähä se ainaski loppusis." Älä puhu paskaa ! On herrasväel asiat mallillas, ku suurin murhe o, minne lähiseuru koirat tekevä tarpees. Ja sitäpaitti täsä nurmikol o taatuste to viäres oleva kapaka juavuspäitte kuseskelleitte äijie kusta. Kai sää niillekki tulet natkuttama ?!" Sit me ruvetti lähtemä. Äijä rupesis jottai mutisema, joho Jenni tiuskasi " Mitässää sii mumiset ? Sano äänee, et määki kuule !!!" Ei sanonu. Mää häpesi ja mää häpesi. " Olis kirveel viäl töitä , ku teikäläisii maailmaomistajii ain löytyy lissä. Olette saanee säästetyks jonku piäne koppero ja luulette omistavanne koko maailma.Tulkaa kerra viäl aukoma päätänne mul, ni mää käske tä koira teiä kimppuu !" Jo tuli paksuu juttuu Jenniltäki. Onneks meil ei ol koton kirvest.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Tassuterapeutin vinkkejä

Kevät o semmost aikaa, et kaik ämmitte lehret ova täys monellaist neuvoo ja kuurii. Millo purotetta painoo, millo kohotetta kuntoo, millo sisustetta koti uusiks, millo mitä ja millo tätä. Mää ajatteli otta tämmöse kultsuterapeuttise näkemykse ihmise miäliala kohottamisee. Me olla luannostast söpöi ja vallottavii. Sitä ku vahvistaa semmottis ekspotenttiallisest, ni hyvää tulee. Vaiks me hyvää yritettä, nii priimaa tuppaa tulema. Täs on ny pari hyvää vinkkii. Ku su ihmine tule töist kotti ja sää huamaat, et se o iha alamais, ihmiste kiälel masis, ni tee lämmittelyks perinteiset vastaanottorituaalit. Juakse huaneest toisee, kanna kaik kenkät ja muu irtain omaisuus sun ihmisel ja ruavi matot rullal. Jos ei yhtä hymy ruppee irtoomaa, tee seuraavaa : ota olohuaneest, eteisest, tai mist tahansa huaneest, joka o makuuhuanee viäres, hyvä sihti sänkyy. Sää ole lämmitelly tarpeeks jo nois normisessiois. Ota vauhtii ja juakse. Juakse kohti sänkyy ja ponnista. Ponnistukse o oltava riittävä, jotta su vauhtis riittäisis sänky yli loikkaamisee. Tää o se vaikein vaihe. Sun täyty pompata nii, et sää ole selälläs kaik tassat taivast kohti sänky päätypuales lattial. Asia terapeuttist pualta autta, jos sää ole päätyny jumituksee. Sätkyttelet jaloillas ja olet onnettoma näköne. Lisätehoo saat, jos esimerkiks onnistut kaatama jalkalampu tai kilistelemä lasitetu hyllykö lasii. Mää testasi tämä tänä. Onneks mää sai itteni kankettu poies siält inast ennenku Jenni ehtis ottama kuvei.

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Kuningas Tsordas

Mää ajatteli vähä uusii semmost vanhaa kreikkalaist satuu, ku "Kuningas Midas ". Se o tarina kultaa rakastavast kuninkaast, joka saa Dionysokselt ominaisuure, et kaik mihi Midas koskee muuttuu kullaks. Kunkul käy köpelöste. Ei se pysty syämä, eikä juama mittä, ku kaik muuttuu kullaks. Kaikkei kamalint o Midakse tyttäre Kultakauno muuttumine kultapatsaaks. Sit Midas ruppe fundeeraamaa, et ei kultakosketus olluka nii kuuli juttu. Sadul o kuitenki onnelline loppu. Ei se muute hyvä satu olisiska. Kuninkas Tsordas kertoo kultasestnoutajast, jonka tassa kosketuksest kaik ihmiset muuttuva ystävällisiks. Itsekkyys ja kateus poistuu kokonas. Se o kaikkest paras kohta misä Kuninkas Tsordas tapaa Puuttini. Putsku vetää vihriät miähet poies Ukrainast. Kremlist Tsordas lähtee moikkaamaa Obamaa. Obsku tekee sama, minkä Putsku teki erellisel viikol Venäjäl. Pualustusmenot nollata. Seikkailut muuttuva jännittävimmiks, ku Tsordas yrittä päästä terroristijärjestöje jäsente läheisyytee. Mut tiätty Kuninkas Tsordas onnistuu kaikes mihi ryhtyy. Eikä huanosti päättyvää satuu kannattais eres kirjotta.