Gregor Samsa

Mää oli tänäpän vähä niinku se Kafka hahmo, joka muuttusis koppakuariaiseks. Olikoha se oikke sittisontiaine ? No munst ei olis tullu minkäälaist ötökkää. Munst meinasis tulla kintaat. Me oltti Jenni kans äske iltalenksul. Mää vetäsi ku idiootti ( tämähä menee iha klassikkojutuks ) . Tääl Turus maa o pelkkää jäätä. Kaupunki o selvästikki alottanu säästämise asukkaittes luist. Soraa o vähä siäl sun tääl. Tai sit kaupunki( hahmoton olio ) haluaa ruuhkautta ensiavu. No ei sen välii. Jenni taas kerra nyki ja nyki siit hihnast ja mää ajatteli, et älä saamari nyi, emmää mikkä affena ol, vai olenkmää ? Mua tuljuutetti niskaläskeistäki nii, ett olisis Leyseri itkeny, jos olisis nähny. Mää oli se silmät kiaros, turkki kaks numeroo liia suureks veretty koira, joka kulki Nättäris. Sitä mää vaa, et jos joku olisis ihmetelly. Ja mää taluti semmost intiaani, joka osas vaa kaks sanaa, saatana ja perkele. Aijuu, oli kolmaski sana ; RAKKI ! Hyi olkko senttäs mitä kiältä. Ku tulti kotti, ni Jenni oli erellee Nanapuhka . Mu nysse oli iha mykkä. Se haki kaapist jottai. Mää luuli, et syätävää. Ei ollu ei. Ne oliva joulupuki nahkakintaat. Kuulemma vanhat ja kuluneet. Ens joulun pukki tarvitteis uuret. Mää ymmärsi. Mut sitä mää e ymmärtäny, miks puki kintaat oliva meil ?