KHOPS !

Miks mää ole tämmöne ? Miks mää ole nii villi, tottelemato ja kovapäine ? Jenni o kouluttanu mua lompsa soikeena, mut mikkää ei auta. Mut tyhmää mää en ol. Sitä mää e myännä koska. Nymmää ole sen keksiny ; Jenni täytyisis tehrä mul oma KHOPS ( koirie henkilökohtane opetussuunnitelma ). Siis sitä sopeisis Jenniki miätti, olekmää sialullisesti poikkeava, vai tarttekmää erityist tukke. Mää ole molempie kannal. Mää ole älyttömä herkkä yksilö, mu sialu o kaunis. Jos ihmekoira Turre oppisis kaike yhrel sanomisel, ni mää opi jos opi, sarannel kerral. Sit mää tarttisi KHOJKS:n ( koirie henkilökohtase opetukse järjestämist koskeva suunnitelma ). Siin oliseis tärkeimpänä ohjeena sääntö :ÄLÄ JÄTÄ KOIRAASI YKSIN EDES TYÖPÄIVÄN AJAKSI.Jos näin kurjasti kuitenki olisis, pitäisisis sanno ittes irti. Koira ja se miäleterveys enne kaikkee muuta. Ja mää täytä huhtikuus kaks vuatta. Mää en ol kertaakaa nähny KVeo: aa ( koirie varhaiskasvatukse erityisopettajaa ). En ol, vaik mää ole erityine. Mää esiti aluks mua syyttävii kysymyksii. Vääri, vääri ! Kaik o Jenni vika. Mää en ol saanu kaikkee mikä mul kuuluisis.

Tom Jones

Mää tiärä, et mää ole riahu. Tänäänki meil oli Jenni kans vetokilpailu. Mää veri ja Jenni veti. Kumma kyl , me liikutti. Tänää oli eka kerta ku Jenni uhkasis viärä mun pallit. Äiti auta ! Sit se alko mutisemaa, et kaik sukulaislapset kammoaa mua. Jenni velje lapsist Iida o iha kauhuissas näkiessäs munt. Se hyppä heti Pappa sylkky. Onnii mää yritä, ekstetiä, emmää kehtaa sannokka. Oskarin kans mää tule toime. Oskari ei pelkää mua. Me olla tasaveroset kamut. Harmi vaa ettei Oskari ol koira. Meil olis sairaaaa hauskaa. Jenni kummityttö Maria sai sätky, ku se kerra tuli meil. Mul o käytöstavat . Tottmaar mää ryntäsi tervehtimää. Näit tempauksii o useampii. Seuraus o ollu,ett juhannuksen mää ole köyre pääs. Onneks e hirtettynä. Ja syksyl, ku Jennil oli synttärit ja meil oli paljo viarai, ni mää sai viättää aikani parvekkeel. Sii sit mää oli ku eläintarha elukka. Mukula kävivä lasi takaa ihmettelemäs. Hyvä, ettei panaanii syätetty. Mua iisutti ja mää tiärä, et Jenni kävi mua sääliks. Nyt o tää uusin juttu. Pikku-Ilkka oli ollu parturis. Siin parturis o vetonaulana muaki isompi hurtta. Mää arvele, et se o joko nöffi, tai kromosomihirviö. Ilka mamma oli ihmetelly, ku Ilkka ei ollu yhtä peljänny sitä hurttaa ja kysyny sit, et miks Ilkka pelkää munt. " Tsorro ei ol kesytetty. " No o se hianoo olla leijona, eiku tiikeri. Mut mikä tiikeri o munato tiikeri ? Onk Tsounsi Tomppa antanu kastroira ittes, tuski. Ei se ainaska miltää kastraattilaulajalt kuulosta. Milt mu haukkuki sit kuulostais ? Kurkust tulis joku tsihauhaun vinkasu. TTT, Turu Tiikeri Tsorro, mialuummi täytettynä ku munatonna. Ja täytyyhä jouluna kuuluu kulkuste kilkatus.

Gregor Samsa

Mää oli tänäpän vähä niinku se Kafka hahmo, joka muuttusis koppakuariaiseks. Olikoha se oikke sittisontiaine ? No munst ei olis tullu minkäälaist ötökkää. Munst meinasis tulla kintaat. Me oltti Jenni kans äske iltalenksul. Mää vetäsi ku idiootti ( tämähä menee iha klassikkojutuks ) . Tääl Turus maa o pelkkää jäätä. Kaupunki o selvästikki alottanu säästämise asukkaittes luist. Soraa o vähä siäl sun tääl. Tai sit kaupunki( hahmoton olio ) haluaa ruuhkautta ensiavu. No ei sen välii. Jenni taas kerra nyki ja nyki siit hihnast ja mää ajatteli, et älä saamari nyi, emmää mikkä affena ol, vai olenkmää ? Mua tuljuutetti niskaläskeistäki nii, ett olisis Leyseri itkeny, jos olisis nähny. Mää oli se silmät kiaros, turkki kaks numeroo liia suureks veretty koira, joka kulki Nättäris. Sitä mää vaa, et jos joku olisis ihmetelly. Ja mää taluti semmost intiaani, joka osas vaa kaks sanaa, saatana ja perkele. Aijuu, oli kolmaski sana ; RAKKI ! Hyi olkko senttäs mitä kiältä. Ku tulti kotti, ni Jenni oli erellee Nanapuhka . Mu nysse oli iha mykkä. Se haki kaapist jottai. Mää luuli, et syätävää. Ei ollu ei. Ne oliva joulupuki nahkakintaat. Kuulemma vanhat ja kuluneet. Ens joulun pukki tarvitteis uuret. Mää ymmärsi. Mut sitä mää e ymmärtäny, miks puki kintaat oliva meil ?

Kaspari-Melkkioori-Palttasaari, missä te ootte ?

Olikoha tänä semmone pehmiä purotus arkee ? Aamulenksu tehtii jo joskus kahreksa aivois. Mää nukkusi viäl täysil, ku Jenni herätti munt. Mää e sit nuku koiraunta. Mää nuku niinku miäs, syvästi ja äänekkäästi. Sit ku oltti käppäilty siäl pakastimes, mää sai aamuruua. Seki oli nii arkist, pelkkii nappuloi. Ei voinu ku unta nährä kalkkunoist ja maksaloorist. Tämä kaik oli iha arkist, vaik tänä o pyhä. Arkist oli seki, ku Jenni lähti ja jätti munt YKSI kotti. Jenni meni Makkara-areenal kattoma jottai luistelukisoi. Mää alistusi kohtalooni. Mää oli just saanu raahattu Jenni kuamat sänkysse, ku ovi avatti. Siäl oli mu paras ihmiskaveri Oskari ja sen pikkuveli Onni. Oli siäl Jenniki ja Jenni veli ja sen vaimo ja mu ihmispappa. Ne tuliva syämä. Määki sai kalkkunaa. Sit ne taas lähti. Mitä loppiaise viattoo tämmöne o ? Mää orota tota paha Tsorro joulu viäpi-päivää. Katota sit, kui suu panna. Olisis varmaste kannattanu uhrata muutama ajatus Kasparil, Melkkiooril ja Palttasaaril. Just ni !